Onkimaanjärvi, yllätys löytäjälleen

Onkimaanjärvi, mielenkiintoinen kohde

Tämäkin kohde on Uudenmaanvirkistysalueyhdistyksen (UUVI) listalta. Paikka jonne mennäkseen pitää tehdä päätös että mennään. Tällä kertaa meloen, kiitos siitä Pyykön Jannelle joka pyyteli retkiseuraa viikonlopun päälle. 

Kohde on helpohko löytää Vanhan Porintien kupeesta. Ajoaika Espoosta on n.45min, Karkkilan jälkeen Vuotinaisen tienristeyksestä lyhyt siirtymä paikalle. 

Mitä sieltä sitten löytää? Uuvin kohdetaulu on pienen max neljän auton parkkilevennyksen sivussa. Jyrkähkö rinne alas rantaan missä on polttopuuvaja sekä nuotiokehä. Puucee jää rinteen yläosaan parkkilevennyksen viereen. Siinäpä se sitten onkin. Kivikkoranta ei juuri perheen uimatouhuun houkuta. Tuohon tarkoitukseen sopiin 200m aikaisemmin oleva kyläkunnan venevalkama missä on kova hiekkapohjainen alue. Paikalla ei näyttäisi olevan myöskään muuta polkuverkostoa (lyhyehkö metsälenkki tien toisella puolen) eli tuollaiseksi mennään makkaranpaistoon paikaksi sopii mutta ei metsäpalovaroituksen aikana.

Melonnallisesti järven kivikkoisuus oli melkoinen yllätys. Osumaa tuli runsaasti. Kiviä oli lähes mahdoton havaita tummasta vedestä. Varmasti tuli kolahduksia enemmän kuin mitä kahteen vuoteen yhteensä. Toinen tiedostettava seikka on että kajakisteille rantautumis tai lähtöpaikkoja on todella vähän. Nyt mentiin avokanooteilla mikä mahdollisti hieman paremmin rantojen tarkastelun. Rannat ovat kauttaaltaan vaihtelavan syvyisiä kivisiä ja myös teräväkulmaisia. Käytön jälkiä syntyy takuuvarmasti. Kivikkoisuudesta johtuen melonta ei päässyt muodostumaan rennoksi läpiköinniksi koska oli tarkkailtava jatkuvasti mitä eteen tulee. Tämä hillitsi myös melontanopeutta kun muutamaan otteeseen onnistuu kolauttamaan menopelinsä oikein kunnolla.

Järveä kierrettiin vastapäivään rantoja myöden kaikki saaret kiertäen. Matkaa kertyi siten noin 20km. Pohjoispäästä löytyi laavu. Laavu on aivan Hämeen Ilvesreitin varressa. Laavun vieressä on myös puusee. Laavulta hieman länteen alkaa Liesjärven kansallispuiston reunamaita. 

Noin puolet rantaviivasta on mökitettyä ja puolet sitten antaa vaikutelman "erämaamaisuudesta". Näin syksyn värejä vastaan paikka oli tumman veden kanssa hauska melottava. Tosin jäänee tähän kertaan ellei sitten tule jostakin kutsua mökkeilemään. Silti tässä kohteessa kannattaa käydä ainakin kerran. =D 

Lue kohteesta lisää Uuvin sivulta: https://uuvi.fi/fi/kohde/onkimaanjarvi/

Onkimaanjärvellä, minä edellä Pekka perässä. Kuvan otti Janne Pyykkö

Onkimaanjärvi melottu reitti n.20km

Onkimaanjärvi on vähän kaukana kaikesta

Onkimaanjärvi infotaulu

Näkymä infotaululta tulipaikalle rantaan

Tulipaikalta näkymä pohjoiseen

Onkimaanjärven laavu pohjoisrannalla

Porkkalanniemi, merellinen helmi

Retki Porkkalanniemeen

Porkkalan portti, Pampskata ja Telegrafberget, suosittelen.

Vuosi sitten (24.10.2018) vietettiin Porkkalan portin avajaisia. Uudenmaan virkistysalueyhdistys (UUVI) ja Metsähallitus kutsuivat katsomaan uusimpia aikaansaannoksia alueen palvelurakenteissa. Oli aika siis käydä paikan päällä uudestaan katsomassa miltä siellä nyt näyttää.

Porkkalanniemi ja Pampskatan on hieno paikka minne on mieli tehnyt mennä useammin mutta vajaan tunnin ajomatkan päähän meneminen ja siellä ympäri kääntyminen vain sen takia ettei tien varressa ole ollut yhtään auton mentävää parkkikoloa jäljellä, No nyt, tämä ongelma on poistettu. Porkkalan portilla on iso hieno parkkialue, lisäksi edellisen tieristeyksen kupeessa toinen uusi parkkikenttä mikä jää sopivasti uuden telegrafbergetin lenkin puoliväliin. Ja onhan tietysti pohjoisen puolella se vanha parkkialuekin. 

Siistissä kunnossa on paikat, ei ollut roskia eikä juurikaan näkynyt uusia kivikehätulipaikkoja. Reitti Pampskatalle punaiset lätkät että Telegrafbergetin keltaiset lätkät näkyvät hyvin. Tulipaikoilla oli väkeä viihdyttämässä itseään. Muutama teltta oli ja viikonloppua vasten näytti ainakin yksi partioryhmä saapuvan alueelle. 

Suurempaa lintumuuttoa ei ollut havaittavissa mutta varmasti kärjen kallioille vielä bongareita kerääntyy. Pitänee mennä itsekin vielä uudestaan. Toisaalta mietin jo miten paikan fiksusti voisi tavoittaa meloen. Ensimmäinen ajatus on lähteä Cafe Porkkalan kohdalta ja meloa kärjen ympäri Pampskatalle yöksi ja seuraavana päivänä sitten takaisin. Tämä jää hautumaan ensi kevääseen =) 

Porkkalanniemen alueesta on kirjoitettu paljon joten en niitä lähde ihmeemmin referoimaan. Sen sijaan laitan tähän kiinnostuneille pari linkkiä omatoimiseen tutustumiseen:

Uudenmaanvirkistysalueyhdistys: https://uuvi.fi/fi/kohde/porkkalanniemi/

Metsähallitus: https://www.luontoon.fi/porkkala

Porkkalan portti

Porkkalan portti karttakuvaus

Sieniretki Nuuksiossa

Sieniretki sopii koko perheen ulkoilumuodoksi

Leppoisa syyskeli ja perinteinen aarteen etsintä ruokasienien haun muodossa on loistava ulkoilumuoto kaikille. Vaikka ei sieniä keräisikään. Joskus voi tietoisesti mennä vain tutkimaan sieniä ja opettelemaan lajien tunnistusta ihan omaksi iloksi. 

Sieniretki ohjelmapalveluna onkin hyvä tilatessa osata määrittää palvelun tuottajalle mikäli tämä ei sitä erikseen kysy. 

Sieniretki mode A missä lähdetään oletuksesta että halutaan keskittyä vain löytämään/ keräämään ruoka- tai värjäyssieniä. Tällöin opastuksen lähtökohdaksi otetaan se että osallistujat tunnistavat jo hyvin sieniä eivätkä siten tarvitse ohjausta perusteisiin. Poiminta ja liikkuminen tehdään hyvin kontrolloidusti linjoittain hakien. Saattaa tulla myös reippaampia siirtymiä toisille poimintamaille mikäli nähdään että haluttu alue on tyhjä.

Sieniretki mode B on tyypillisin aktiviteettien retkimalli. Tässä lähdetään enemmän tutustumaan sieniin, niiden elinympäristöihin, lajin tunnistamisen niksit ja tavat, jne. Tämä retki on perinteisempi mikä sopii laajalle osallistujakunnalle sienitietouden laajemmassa omaksumisessa. Toki vastaan tulevat ruokasienet poimitaan talteen halukkaille mutta poiminta ei ole pääasia. 

Nuuksio alueena tarjoaa monia eri biotooppeja erilaisten sienien kasvualustoiksi. Suuren kävijäjoukon takia monet ns. helpot perusalueet vaikuttavat tyhjiltä jo pelkästään sen takia että pääpolkujen reunustat kalutaan nopeasti olemattomiin n.20m leveydeltä polun molemmin puolin. Tähän on pari syytä, ensinnä halutaan nopeita tuloksia ja toiseksi maastoon syvemmälle meneminen koetaan haastavaksi eksymisen pelossa. Siksi omatoimiretki kannattaakin aina suunnata pois käytön keskittymiltä jos oikeasti sieniä haluaa löytää.

Tässä pientä kuvakokoelmaa sieniretkeltämme osasta sienistämme mitä lauantaina löysimme Nuuksion kansallispuiston länsiosalta. Kehnäsienet ovat käytännössä ehtoon puolella mutta muita ruokasieniä löytyi kiitettävästi ilman suurempaa jumppaa. (herkkutatteja, lampaankääpää, limanuljaskaa, suppilovahveroita, keltavahveroita, mustavahakkaita ja tietenkin valikoima erilaisia rouskuja että haperoita).

Sieniretken satoa:

Vanha lehmäntatti

Pulkkosieni, ei syötäväksi

Kangasrousku

Limanuljaska

Suppilovahvero

Hapero laji, mahdollisesti tulipunahapero

Haisu- tai löyhkäseitikki,

Kangashapero

Kehnäsieni

Mustavahakas

keltavahvero

Saalista

Lisää saalista

Pentalan saari hiljenee

Pentalan lähdettä etsimässä

Pentalan saaristomuseo on hiljentynyt odottelemaan ensi vuoden uusia kokijoitaan. Matkallamme sisäjärvelle Tommi Heinosen kanssa kohtasimme mukavaa museon väkeä laittelemassa museota talviteloilleen. (Kohdattiin myös valkohäntäkauris ja pienen pieni rantakäärmeen poikanen)

Olin lupautunut kantoavuksi kumiveneen siirtoon sisäjärvelle kun aikomus oli mennä järven saareen etsimään kahta asiaa. Tarinoissa mainittua viiniklubin kallioon hakattua merkkiä sekä paljon puhuttua saaren lähdettä. Lähteestä on monta mainintaa mutta aikakirjat eivät kerro milloin ja missä lähde olisi ollut viimeksi käytettävissä. 

Ohessa kuvasarjaa tästä hauskasta retkestämme (meillä on aina hauskaa). 

Kumiveneen täyttöä, helppo oli siirtää lainakärryillä

Kaiverrukset: VDK viinilasin kuva, 1950-80, 1990, 2010, PAUA

Viiniklubin kaiverrukset löydettiin helposti

"Varpuilua" pilke silmäkulmassa.

50-60cm syvyydestä yllättäen "porakeppi" kastui kunnolla n.10cm matkalta

"Kadonneen lähteen metsästäjät" Tommi ja minä.

Saimme kutsun kahveelle saaristolaismuseolle jahka retkeltämme ehdittäisiin. Kyllähän me ehdimme ja ilohan se oli. Varsinkin kun oli mukavia kerrottavia sisäjärven saaren antimista.

Rosengård, hyvät kahvit tarjosivat, kiitos!

Espoon ulkoilusaari Gåsgrund

Gåsgrund, retki kallioperämme historiaan

Espoon ulkoilusaarien aatelia, luontoretki mantereen ja ulapan rajalle.

Pieni saari isompiensa varjossa väylän reunassa

Gåsgrund jää helposti ohikulkijoiltaan huomaamatta. Matala, vähäpuustoinen melkein luodon omainen saari Lehtisaarien lounaispuolella. Nopeimmat veneet eivät juurikaan tätä edes omaksi saareksi erota pikamatkallaan väylällään kohti Porkkalan maisemia. Saaren koko on hieman alle 10ha, koillis-lounas suunnassa noin 500m ja kapeimmillaan vain noin 100m. Korkeus merenpinnasta vain muutamia metrejä. 

Palvelut Gåsgrundetissa

Saaren käytöstä kuuluu niin hyvää kuin huonoakin. Huonoon puoleen kuuluu täällä huonosti käyttäytyvät kaljoittelijat jotka kuuleman mukaan ovat öykkäröineet ja puuhanneet paikalle omatoimisesti erilaisia elementtejä oman viihtyvyytensä parantamiseksi. Suomenojan venesatamasta kohteeseen ehtii lyhyessä ajassa Gåsgrundetin suojaisaan pienvenesataman laituriin parkkiin. Lähin iso pöydällinen tulisija/keittokatos on vain 50 metrin päässä kivalla paikalla. Täydellisen "biletys" paikan kruunaa kuivakäymälöiden rivistö polun toisella puolen. Tokihan nämä rakenteet palvelevat muitakin vierailijoita mutta silti on aina ikävä kuulla joidenkin porukoiden tekevät  överit kaikille tarkoitetuissa kohteissa.

Saaressa on kaksi muutakin virallista keitto/tulipaikkaa. Pienvenesatamasta polkua pitkin reittivenelaiturille saaren pohjoispuolelta löytyy pisimpään saarella ollut katos ja wc. Kolmas taitaa olla uusin ja tulee vastaan rantakallioiden välissä oikealla kun jatkaa kävelyään reittivenelaiturilta kohti lounaiskärkeä. 

Saaren keskiosilla ja sivukallioilla on useita vierailjoiden kasaamia kivikehänuotioita joiden ohi kävellessä aina mietin meidän "minä itse eka" ajattelua että eikö nuo kolme isoa virallista tulipaikkaa ihan oikeasti riitä? Ehkä pitäisi tehdä talkoot ja levitellä kaikki nuo kivet takaisin rantakivikkoon mistä ne alunperin on haettukin. 

Saavutettavuuden ja tulipaikka/wc-kombojen lisäksi Gåsgrund tarjoaa kulkijoilleen myös mahdollisuuden telttautumiseen. Tätä kannattaakin kokeilla, tosin paras aika lienee arkipäivisin ja sesonkiaikojen ulkopuolella jos ihan sitä omaa rauhaa ajattelee. Saareenhan pääsee reittiveneellä kesäaikana. Ajojen ulkopuolella pitää olla oma vene tai sitten meloen. 

Luonto ja Gåsgrund 

Reittivenelaiturilta koillisrantaa oleva merenrantaniitty on suojelullisessa piirissä. Saaren keskiosilla on mäntyä ja jonkin verran kasvillisuutta. Tarina kertoo saaressa olleen useampia mökkejä aikanaan. Suurin julkinen salaisuus lienee saaresta löytyvä sauna mikä jakaa aina mielipiteitä. Luontokulkijalle tuollainen on aina iloinen löytö paitsi jos se osoittautuu lähinnä lasisen laulukirjan viihdealueeksi. Saunan kohtalo tullee ratkemaan lähivuosien aikana. Väärinkäytöksiin ja oletettavasti rakennusluvattomana olemisen kautta sen kohtalo lienee tulla puretuksi. 

Itselleni Gåsgrund on vaikuttava rantakallioiden muotojen että mineraalijuonien kirjoma aikamatka eteläisen Espoon kallioperän syntyvaiheisiin. Täältä löytyy hiidenkirnujen aihioita, murrossirppejä, siirtolohkareita ja gneissijuonia joiden poimut kertovat aikansa vulkaanisesta toiminnasta kallioperässämme. 

Toisaalta isoilla tuulilla saaren etelän puolen kallioihin ja lounaiskärkeen lyö upeasti aavalta vyöryvät aallot mitkä paiskaantuvat pitkälle ja korkealle. Lounaiskärjestä löytyy myös pienikivinen vanha rantavalli mikä on jäänyt kuiville maankohoamisen seurauksena. 

Saaressa voi istahtaa melkein minne vain omiin ajatuksiinsa. Lehtisaarien / Sumparen ryhmä itäpuolella vie vanhaan saaristoelämään ja toisaalta lounais puolella tuijotellen vuoroon Bullen luotoa tai pienempää ulkoilusaarta nimeltä Knapperskär. 

Tässä kohtaa valveutunut retkeilijä myös löytää kaakon puolelta Viipurin kiven mikä on käytännössä uloin kohta Espoon jätevesille mitkä Blominmäestä Suomenojan kautta juoksutetaan mereen. Kylläkin käsiteltyinä mutta silti sellainen hyvä tietää asia.

Retken opastuksen jälkeen aurinko laski Stora Bodön taakse

Saderintama otti reitin Lehtisaarien ja Gåsgrundetin eteläpuolelta

Gåsgrund etelän kalliorantaan.
Kuva Tommi Heinonen

Osa retkeläisistä aavaa tarkkailemassa.
Kuva Tommi Heinonen

Hieno maisema lounaiselta rantavallilta Knapperskärin suuntaan.
Kuva Tommi Heinonen

Friisinkallio suojelualue

Friisinkallio osaksi Espoon 550v. (2008) suojelukohteita

Monipuolinen Friisinkallion luontoalue (26ha) suojelun piiriin 2010

Monen monta kertaa tämän paikan ohi on tullut ajettua Puolarintietä Olariin tai Puolarmetsän sairaalan alueelle (Sairaala purettiin pois 2017) miettimättä sen kummemmin viereistä mäkeä. Vuonna 2015 kohde lisättiin Espoon ympäristökeskuksen kesäretkikohteeksi. Siitä lähtien olen siellä vuosittain opastuksia tehnyt ja joka kerta pidän entistä enemmän alueen monipuolisesta luonnosta. 

Friisinkallion luonto

Pieni alue, vain 26ha kätkee sisäänsä niin tervaleppäkorpea, saniaislehtoa, kalliolähteen, siirtolohkareita joista osa viborgiittisia, jääkauden uurteita ja sirppimurroksia, Litorina-meren kivisen rantavallin, huippu upean avokalliomaiseman eteläisen Espoon yli merialueelle varsin leveällä sektorilla. Korkein kohta on 50metrissä eli selvästi korkeampi kuin esimerkiksi Soukan Kasavuoren kallio (44m). Eikä pidä unohtaa sitä ihanaa pikku rämenevaa alueen keskellä. Täällä voi hyvin kertoa ystävilleen koko alueen kehityksen viimeisen jääkauden jälkeisistä vaiheista. 

Luontoretken teko alueelle

Friisinkalliolle sopiva opastettu retken kesto on noin kaksi tuntia jos lähtöpaikka on Puolarinportista. Sairaalan vanha parkkipaikka on pysäköintikiellon alaista mutta anomalla tilapäisen liikennejärjestelyluvan onnistuu ryhmän pysäköintikin vaivatta. Kohteeseen pääsee myös Holmakorven ja Friisinkalliontien puolelta. Alueella ei ole palveluja vessojen tai tulipaikkojen muodossa mikä on oikein hyvä asia. Retkikeitin mukaan tai termariin kahvit. 

Nimen alkuperästä en ole löytänyt juurikaan faktaa. Friisiläinen Alankomaissa jalostettu hevosrotu ja toisaalta friisi tarkoittaa Parthenon antiikin kohokuviota rakennuksen julkisivussa. Etsintä jatkuu =).

Näkymä kalliolta etelään.

Litorina-meren kivikkoa n.32-33m korkeudessa mpy

Upeaa silokalliota joka puolella joissa sirppimurroksia

Rämenevan purku-uoma on pohjoispäässä

Nevan reunakallion on kuin luotu taukopaikaksi

Alueen suuri helmi. Kalliolähde.
Kaipaisi arvoisensa kunnostuksen, lähdetäänkö talkoisiin?

Luvalla saa tehdä hetkeksi luvallisen pysäköinnin

Pysäköintialuekielto puretun sairaalan parkkialueella,
kannattaa ottaa yhteys tiemestariin tai anoa tilapäistä lupaa.