Kohtuullisen komea Kolibri - kotimainen solo avokanootti

Kolibri Welhonpesältä

Kotimaista kanootin teon ammattitaitoa avokanootilla melojien iloksi.

Tässä se mitä tietoa Welhonpesä jakaa tuotteesta kotisivuillaan:

Täysin Suomessa valmistettu, Kevyt, Ketterä, monipuolinen ja mittaisekseen nopea soolokanootti Suomen vesistöihin. Pituus: 412cm. Leveys: 76cm

Varastovärit vaihtelevat kokoajan ja toimitusajalla voidaan vaikuttaa väritykseen. Kysy lisää!
Saatavilla kahta eri rakennetta: Lasi/Diolen/Basaltti hybridi, paino. n.17kg ja Hiilikuitu/Innegra Carbon Tech n.15kg. Karkeat painot 1-värisillä versiolla, 2 tai useampiväriset versiot hieman raskaampia. Erikoistilauksesta saatavilla myös erikoisvahvistettuja ja varusteltuja versioita. 

Kuva Tuula Klén

Kuva Ilkka Salmi 

Ensi kokemus ennen tätä versiota perustui puhtaasti prototyyppiin ja yhteen kertaan. Siksikin odotusarvoja oli ladattu tähän Petäjävedellä tapahtuneeseen kokeiluun aika paljon. Ei siis pelkästään sen vuoksi että tuotteesta oli jo kuulunut käyttäkokemuksia sieltä täältä ja pääsääntöisesti positiivisia.  

On todettava, että mainio peli on tämä Kolibri. Alunperin ajatukseni oli vertauttaa kokemusta toiseen solo-kanoottiini (Bell Magic Blac Gold, 488cm / 74cm, hiilikuitu, puupartailla). Heti alkumetreillä kävi selväksi että lähtökohta oli väärä. Sen sijaan vertailun kohteeksi liukui Lauri Salaman valmistama Nahani- lasikuitu kaksikko mikä edelleen on ketterin ja mieleeni mielekkäin soolona melottava kaksikko. Tämä vertaus saattaa kuulostaa oudolta mutta tunnetilaltaan Kolibri on kuin Nahanin pikkusisko. Ei ihan yhtä ketterä eikä yhtä vaativa. Sopii kaikille eikä tee mitään yllättävää, helpohko ottaa haltuun. 

Toki on todettava että tutustuminen Kolibriin on vielä isosti kesken mutta alku on vahva ja odotettavissa pitkän puoleinen yhteinen tulevaisuus jahka kausi tästä jatkuu. Ei siinä tainnut tuntia pidempään mennä kun hankintapäätös oli käytännössä vahvistunut.

Vaikutelmia Kolibrista. Kevyt, tukeva, vastaa melojan liikkeisiin mukavasti. Silmämääräisesti näyttää siltä että rokkeri on keskipisteen takana jonkin verran. (J.Mäkikylän konsultoinnista: " itseasiassa hieno juttu näin lyhyeen kanoottiin. Se lisää perän kantavuutta. Kun vauhtia tulee lisää, ja kanootti alkaa maata runkolinjansa mukaisessa yhdessä aallossa. Perän puolen kantavuus nostaa kanootin perää aallon takaosaan ja lisää vauhtia. Symmetrinen rockeri alkaa tässä vaiheessa hautautumaan peräaaltoon ja muuttu jarruksi.").

Se mitä olisin toivonut enemmän niin sitä Nahanimaista ketteryyttä. Toisaalta nyt keulan ja perän muodot tuovat Kolibrin luokkaan "sopii kaikille" ja varsinkin seura käyttöön oikein oivaksi valinnaksi. 

Kanootin trimmin arvioinnin koin jokseenkin haastavaksi, ehkä ihan vain uutuuttaan. Tuumailin ratkaista asia sillä että teippaan kanootin tyhjänä ollessa veden varassa passilinjan kanootin sisäkylkiin. Hiilikuitu versiossa nimittäin veden varjo näkyy loistavasti kanootin kylkien läpi.

Keula on koheneva ja korkeammalla kuin perä. Todennäköisesti Kolibrin meno "vakavoituu" kun kyytiin pakataan retkitavarat. On myös muodon perusteella ajateltavissa että Kolibri nousee aaltoon selvästi paremmin siinä missä Magic pyrkii jo sukeltamaan sisään terävämpään aaltoon. Jos jotakin siis toivoisin muutettavaksi niin keulan purevuutta loivemmaksi. Keulasta puhuttaessa lainaan tähän J.Mäkikylän asialle antamaan termiä ja selitystä: "luovikärkkäydestä. Siihen vaikuttaa veden yläpuolisen tuulipinnan lisäksi aluksen vedenalainen muoto ja painopiste. Meloja itse on kohtalainen tuulen vastus ja vaikuttaa veden yläpuoliseen tuulipintaan oleellisesti. Samoin melojan paino vaikuttaa vedenalaiseen muotoon. Tavallaan olet oikeassa, että perä luistaa, mikä on myös ketteryyden kannalta hyvä asia."

Welhonpesän logo on uusiutunut, virtaviivaistunut.

Kolibri varastolla työn ja pohdinnan alla. Kolibrin pohjalla on korkkilevy osin jäykisteenä osin eristeenä. Vihreä pinta tulee coat-päälysteestä. Koin pinnan liukkaaksi polviasennossa meloessa. Siitä pääsee eroon kun leikkaa umpisolumuovisen polvipehmikkeen penkin eteen/alle siten että pehmusteen leveys riittää partaasta partaaseen. Huomaa penkin muotoilu. Itselläni on pituutta 186cm ja kengännumero 44. Penkin alle mahtuu tämän kokoinen helposti polviasentoon jopa niin että on tilaa. 

 
Sitten pientä askartelua. punottua manttelinarua 4mm ja pätkittyjä muoviputkia. Reiät partaan alle ja pujottelut. Helppo homma aikaan saada kiinnistyspisteitä. Peakin ilmapussit eteen ja taakse. Tämä malli ei ole ilmapusseista kaikkein suurin mikä olikin hyvä juttu. Nyt jää sopivasti tilaa retkitavaroille että tarpeen vaatiessa trimmiin virittämisille.

Kolibrissa itsessään on piikeissä ilmaontelot joissa molemmista löytyy myös "huohotinruuvit". Viimeinen kuva kertoo vain siitä että löysin Hellsportin tarvikkeista sopivia pikalukkoja helpottamaan kuormaliinojen kireyden säätelyä ilman että ne ovat ns. vakiojännitteessä mistä seuraa haasteita kun melotaan eri ilman ja veden lämpötilojen vaihteluissa.

Lopputulemana voin todeta että Kolibria voi suosittella varauksetta lähes kenelle vain. Itselleni Kolibri tulee työkäyttöön siinä missä omatoimiseen melontataitojen ja kokemuksien kartuttamiseen. Tässäkin yhteydessä koen erittäin mielekkäänä että voin sanoa Kolibrin olevan suomalainen tuote.

Kauhalan ulkoilualue, Nuuksion varjoon jäänyt helmi

Ulkoilua Kirkkonummen Kauhalan ulkoilualueella

Tarkoituksellako jätetty hieman pienemmälle huomiolle Nuuksion kainalossa?

Onhan tämä paikka ollut tiedossani vuosia. Jostakin syystä ei ole koskaan tullut tuolla käytyä. No nyt oli oiva syy (puolison synttäriretki jonnekin missä kumpikaan ei ollut aiemmin käynyt). Ja kyllä kannatti. 

Lähestyimme kohdetta pohjoisen puolelta, Laitamaan sisään tulosta. Parkkipaikkaa jonkin aikaa etsimme ja saimmekin paikalliselta suuntaohjeita. Parkkipaikalle johtava tiehaara oli puoliksi peitetty/kasattu hiekkavalli. Perillä onkin sitten ihan kunnon kokoinen p-alue. Muita palveluja tältä alueelta ei sitten olekaan saatavilla.

Reittimme kiersi myötäpäivään hieman sillä periaatteella että katsotaan mitä vastaan tulee ja vapaalla fiiliksellä. Tavoite oli kuitenkin tutustua jyrkänteiden tarjontaan. Kartat (retkikartta ja kansalaisen karttapaikka) olivat onnettoman suppeat siihen nähden kuinka paljon alueella risteilee polkuja. Suosittelen hankkimaan alueen suunnistuskartat jos maasto ei ole entuudestaan tuttu.

Alla reittimme, 6,2km. Ei sovi huonojalkaisille mutta normiliikkuville tarjoaa pientä seikkailua ja komeampia jyrkänteitä kuin Nuuksion kansallispuisto. Toisessa kuvassa näköala maisemaa Myllynpäälle. Ajatus oli kiertää tuo lampi mutta niin märkää oli että jätimme väliin. Kallioalueet olivat karuja ja kuivia. Painanteet paikoin soistuneita. Siistiä ja roskatonta. 

    

Paljon oli vanhoja mäntyjä joiden pituuskasvu on jo päättynyt. Hienoja aihkeja siellä täällä. Jokivarsi virtasi oikein mukavasti vaikka vesi olikin alhaalla. Harmittavaa kun kalliojyrkänteiden kokosuhteet katoavat kuvissa totaalisesti. Usko vaan nämä ovat puhuttelevia eteläisessä mittasuhteessa. Kiipeilijöitä ei näkynyt mutta reittejä oli runsaasti seinämillä. 

    

Valtava kalliolaatta, hieno kuin mikä. Mittasuhteen ymmärtää kun kuvaan saadaan mittatikuksi tyttäreni. Hieno soraikko joessa antaisi helposti uskoa siihen että täällä voisi taimenkin kutea.

(Haa, etsipä tuosta kalliolaattakuvasta koira! =)

    

Joki neanderoi välillä vahvasti mutta siihen on helppo nojata liikkuessa. Toisaalta etelä-pohjois suuntainen jokilaakso tarjoaa polusto aivan sopivasti niin rotkossa kuin jyrkänteiden päällä. 

Joesta löytyy myös yksi lähes kahden metrin "vesiputous" mikä isolla vedellä on varmasti vaikuttava näky ja äänimaailma. 

Vajaan kahden kilometrin pituinen jyrkänne muodostelma tarjoaa huippu hienon spektaakkelin katsojalleen. Kivilajille tyyppillinen vaakasuuntainen lohkareisuus ja rapautuminen ovat synnyttäneet useita lippoja ja uurteita kalliperään. Mittatikkuna jälleen tyttäreni. Toisaalta tuosta toisesta kuvasta voi helposti hahmottaa "kiviäijän nenän ja suun otsalohkoineen". Tulee väistämättä mieleeni Etelä-Konneveden vastaava kivinaama.

         

Tässä sitten jo erikseenkin kohdenumeroitu lippaluola. Eihän siitä kuvaan mahdu kuin osa mutta on vaikuttava. Kaatuneiden puiden,  mitkä makaavat jyrkännettä vasten, nitinä ja natina tuulen niitä liikuttaessa luovat paikalle ihan oman tunnelmansa. Ei ihme että tuolla paikalla on varmasti monia tarinoita kerrottavanaan vuosisatojen saatoista. Keskimmäisessä kuvassa on muuten kaksi henkilöä, missähän se toinen luuraa?

Viimeisessä kuvassa ollaankin jo Kakarlammen itäreunalla taukoilemassa. Pienehkö kalliolippa toimii hienosti fiilistelyyn. Tietenkin sinnekin on kasattu kiviä nuotiopaikaksi mutta sitähän ei tarvitse käyttää. 

Kyllä tätä kohdetta voi suositella kaikille jotka haluavat nähdä hienoa geologiaa ja maaston piirteitä.