Kauhalan ulkoilualue, oiva paikka puolipäivä retkelle!
Kauhala tarjoaa hienot kalliomaisemat ja puron solinaa sopivasti.
Päätettiin hakeutua rauhallisemmalle alueelle koiraa ulkoiluttamaan aurinkoisen sunnuntain merkeissä. Kohteessa olimme käyneet viimeksi lokakuussa 2016 joten oli hyvä aika pistäytyä Kauhalassa uudelleen.
Kohteeseen?
Edellisen käynnin toteutimme Laitamaan suunnasta pohjoisen kautta Vanhan Turuntien / Kolmperän kautta kun siellä oli kunnollinen parkkialue ja infotaulu. Käyntimme (2016) jälkeen kuulimme että ko. parkki ei olisi enää käytettävissä, jopa niin että ajotie parkkipaikalle olisi kaivettu poikki. Taustalla lienee olleet maankäyttö/omistajuus seikat. Tämän päivän tilannetta en osaa sanoa, pitää jokin päivä ajella katsomaan.
No tämä mielessä etsimään uutta sisäänpääsyä. Muistin tarinoiden kertoneen eteläpuolisesta reitistä mutta en siitä sen tarkempaa tiennyt. Siis selvittämään atk:lta.... eipä ollutkaan helppoa.
Kirkkonummen kunnan omilta sivuilta ei löytynyt muuta kuin linkkinä viittaus Helsingin kaupungin sivuille. Linkin takaa Helsingin sivuilta ei löydy mainintaa Kauhalan ulkoilualueesta saati miten sinne pääsee. Erikoista siksikin, että Kauhala kuuluu alueena samaan ryhmään kuin Pirttimäki, Vaakkoi, Luukki yms. ulkoilualueet eli Helsingin hallintaan. Tosin pari netistä löydettyä artikkelia 2016 ja 2017 vuosilta herättivät mielenkiinnon. Helsinki on ollut luopumassa/ myymässä alueitaan tietyin pohdinnoin. Tästä linkistä voi lukea tarkemmin asiasta. Ei voinut välttyä ajatukselta, että Kauhalan ulkoilualuetta ei edes haluta löydettävän. (tässä linkistä yle n uutisiin 2016)
Yksittäisiä retkikertomuksia kohteesta löytyy jonkin verran kun asettaa hakusanoja oikein ja jaksaa etsiä. Eipä niistä avuksi parkkiasiaan ollut. Kartasta katsomalla toki selvisi mahdolliset "tienpäät" missä tuo parkki voisi sijaita. Liian epämäääräistä lähteä niistä arpomaan. No tässä kohtaa apua lopulta löytyi ystävältä jonka tiesin vierailevan alueella useammin. Aamulla ripeää mesettelyä ja suunta tarkentui hyvinkin. Siis matkaan.
Espoosta paikka on nopeasti saavutettavissa Kehä III suunnasta mutta oma auto on tarpeen polkuverkoston lähelle pääsemiseen. Lapinkyläntiellä liikennöi varmasti jokin linja mutta poikkeaako esim. syvemmälle Kauhalaan niin en ottanut selvää. Joka tapauksessa lisäkävely linjalta voipi hyydyttää perheen pienimmät eikä teiden varsilla ole kevyen liikenteen väyliä tässä kohtaa.
Parkkipaikka on suurin piirtein Forsgårdintie 30 kohdalla heti tien vasemmalla puolen tullessa. Ei voi mitenkään ohittaa huomaamatta. Parkkiin mahtuu parisen kymmentä autoa mutta tie perille saattaa olla kelirikkoaikana haastava jo tilalta lähtevän joen ylittävän alamäen osalta. Malttia menoon.
Kierrettiin reilu 7km lenkki vastapäivään. Keli oli kuin maaliskuussa parhaimmillaan pitää ollakin. Kirkas kuulas pikku pakkanen ja maa valkoisena. Tullut pieni lumipeite teki kulkemisen paikoitellen todella liukkaaksi joten askellukseen piti kiinnittää riittävästi huomiota. On todettava myös ettei alue kaikilta osin sovi huonojalkaisille, eritoten kalliomurroslaaksossa viettopinnat ovat paikoin haastavia jopa normi kulkijalle. Lisäksi parin vuoden takaiseen retkeen verrattuna näyttä puukaatoja olevan enemmän. "vanhankin" oli todettava että gasellimainen ketteryys ei ole enää entisensä ja suosiolla koittaa taivuttaa itsensä runkojen ali =D . Kuva reitistämme on tuolla kuvasarjassa.
Toki jos tyytyy lenkittämään metsäautotien ja avokallioalueen menemättä Kauhalanjoen laaksoon niin normisti pystyy kyllä kulkemaan. Tämäkin on hyvä tiedostaa. Silloin jää tosin kyllä Kauhalan upeimmat pystyjyrkänteet kokematta samoin kuin Kakarlammelta Dammeniin virtaava vesistöosuus.
Emme juurikaan tavanneet ketään ennen kuin saavuimme Kakarlammen lähistölle. Taukopaikka on kaiketi oikea sana tuolle pienelle kalliolipalle sillä parkkipaikkaa lukuunottamatta alueella ei ole mitään muita palveluja (puucee tai tulipaikkaa) joten omat eväät periaate toimii loistavasti ja termariin ne kuumat asiat mukaan!
Kakarlammelle saapui isompi perhe/kaveriporukka samaan aikaan sekä pari muuta pariskuntaa koirineen. (Jotka olivat tulleet meitä vastaan hetki aikaisemmin avokallioalueella koirat vapaana. Mikä ihme siinä on ettei lakia haluta edelleenkään noudattaa koirien kiinnipitämisestä?) Päätimme siirtää taukoilun jokilaaksoon johonkin sopivaan aurinkoiseen kallion koloon. Sellainen löytyikin mukavasti joenmutkan lähettyviltä korkealta kalliopäältä.
Tauon jälkeen alkoi ulkoilijoita näkymään ja kuulumaan enemmän. Olihan kello siirtynyt jo iltapäivän puolelle, päivä lämmennyt ja kiipeilykallion läheisyys varmasti vaikuttivat asiaan. Olimme saapuneet retken loppukilometrille mistä taiteilimme jäänpeittämien kapeikkojen kautta autolle ja matka kohti kotia alkoi.
Hyvä retki ja kohde, käykääpä itse katsomassa.
.JPG)