Ulkoilua Kirkkonummen Kauhalan ulkoilualueella
Tarkoituksellako jätetty hieman pienemmälle huomiolle Nuuksion kainalossa?
Onhan tämä paikka ollut tiedossani vuosia. Jostakin syystä ei ole koskaan tullut tuolla käytyä. No nyt oli oiva syy (puolison synttäriretki jonnekin missä kumpikaan ei ollut aiemmin käynyt). Ja kyllä kannatti.
Lähestyimme kohdetta pohjoisen puolelta, Laitamaan sisään tulosta. Parkkipaikkaa jonkin aikaa etsimme ja saimmekin paikalliselta suuntaohjeita. Parkkipaikalle johtava tiehaara oli puoliksi peitetty/kasattu hiekkavalli. Perillä onkin sitten ihan kunnon kokoinen p-alue. Muita palveluja tältä alueelta ei sitten olekaan saatavilla.
Reittimme kiersi myötäpäivään hieman sillä periaatteella että katsotaan mitä vastaan tulee ja vapaalla fiiliksellä. Tavoite oli kuitenkin tutustua jyrkänteiden tarjontaan. Kartat (retkikartta ja kansalaisen karttapaikka) olivat onnettoman suppeat siihen nähden kuinka paljon alueella risteilee polkuja. Suosittelen hankkimaan alueen suunnistuskartat jos maasto ei ole entuudestaan tuttu.
Alla reittimme, 6,2km. Ei sovi huonojalkaisille mutta normiliikkuville tarjoaa pientä seikkailua ja komeampia jyrkänteitä kuin Nuuksion kansallispuisto. Toisessa kuvassa näköala maisemaa Myllynpäälle. Ajatus oli kiertää tuo lampi mutta niin märkää oli että jätimme väliin. Kallioalueet olivat karuja ja kuivia. Painanteet paikoin soistuneita. Siistiä ja roskatonta.
Paljon oli vanhoja mäntyjä joiden pituuskasvu on jo päättynyt. Hienoja aihkeja siellä täällä. Jokivarsi virtasi oikein mukavasti vaikka vesi olikin alhaalla. Harmittavaa kun kalliojyrkänteiden kokosuhteet katoavat kuvissa totaalisesti. Usko vaan nämä ovat puhuttelevia eteläisessä mittasuhteessa. Kiipeilijöitä ei näkynyt mutta reittejä oli runsaasti seinämillä.
Valtava kalliolaatta, hieno kuin mikä. Mittasuhteen ymmärtää kun kuvaan saadaan mittatikuksi tyttäreni. Hieno soraikko joessa antaisi helposti uskoa siihen että täällä voisi taimenkin kutea.
(Haa, etsipä tuosta kalliolaattakuvasta koira! =)
Joki neanderoi välillä vahvasti mutta siihen on helppo nojata liikkuessa. Toisaalta etelä-pohjois suuntainen jokilaakso tarjoaa polusto aivan sopivasti niin rotkossa kuin jyrkänteiden päällä.
Joesta löytyy myös yksi lähes kahden metrin "vesiputous" mikä isolla vedellä on varmasti vaikuttava näky ja äänimaailma.
Vajaan kahden kilometrin pituinen jyrkänne muodostelma tarjoaa huippu hienon spektaakkelin katsojalleen. Kivilajille tyyppillinen vaakasuuntainen lohkareisuus ja rapautuminen ovat synnyttäneet useita lippoja ja uurteita kalliperään. Mittatikkuna jälleen tyttäreni. Toisaalta tuosta toisesta kuvasta voi helposti hahmottaa "kiviäijän nenän ja suun otsalohkoineen". Tulee väistämättä mieleeni Etelä-Konneveden vastaava kivinaama.
Tässä sitten jo erikseenkin kohdenumeroitu lippaluola. Eihän siitä kuvaan mahdu kuin osa mutta on vaikuttava. Kaatuneiden puiden, mitkä makaavat jyrkännettä vasten, nitinä ja natina tuulen niitä liikuttaessa luovat paikalle ihan oman tunnelmansa. Ei ihme että tuolla paikalla on varmasti monia tarinoita kerrottavanaan vuosisatojen saatoista. Keskimmäisessä kuvassa on muuten kaksi henkilöä, missähän se toinen luuraa?
Viimeisessä kuvassa ollaankin jo Kakarlammen itäreunalla taukoilemassa. Pienehkö kalliolippa toimii hienosti fiilistelyyn. Tietenkin sinnekin on kasattu kiviä nuotiopaikaksi mutta sitähän ei tarvitse käyttää.
Kyllä tätä kohdetta voi suositella kaikille jotka haluavat nähdä hienoa geologiaa ja maaston piirteitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti