Kauhalan ulkoilualue part II

Kauhalan ulkoilualue, oiva paikka puolipäivä retkelle!

Kauhala tarjoaa hienot kalliomaisemat ja puron solinaa sopivasti.

Päätettiin hakeutua rauhallisemmalle alueelle koiraa ulkoiluttamaan aurinkoisen sunnuntain merkeissä. Kohteessa olimme käyneet viimeksi lokakuussa 2016 joten oli hyvä aika pistäytyä Kauhalassa uudelleen. 

Kohteeseen? 

Edellisen käynnin toteutimme Laitamaan suunnasta pohjoisen kautta Vanhan Turuntien / Kolmperän kautta kun siellä oli kunnollinen parkkialue ja infotaulu. Käyntimme (2016) jälkeen kuulimme että ko. parkki ei olisi enää käytettävissä, jopa niin että ajotie parkkipaikalle olisi kaivettu poikki. Taustalla lienee olleet maankäyttö/omistajuus seikat. Tämän päivän tilannetta en osaa sanoa, pitää jokin päivä ajella katsomaan.

No tämä mielessä etsimään uutta sisäänpääsyä. Muistin tarinoiden kertoneen eteläpuolisesta reitistä mutta en siitä sen tarkempaa tiennyt. Siis selvittämään atk:lta.... eipä ollutkaan helppoa. 

Kirkkonummen kunnan omilta sivuilta ei löytynyt muuta kuin linkkinä viittaus Helsingin kaupungin sivuille. Linkin takaa Helsingin sivuilta ei löydy mainintaa Kauhalan ulkoilualueesta saati miten sinne pääsee. Erikoista siksikin, että Kauhala kuuluu alueena samaan ryhmään kuin Pirttimäki, Vaakkoi, Luukki yms. ulkoilualueet eli Helsingin hallintaan. Tosin pari netistä löydettyä artikkelia 2016 ja 2017 vuosilta herättivät mielenkiinnon. Helsinki on ollut luopumassa/ myymässä alueitaan tietyin pohdinnoin. Tästä linkistä voi lukea tarkemmin asiasta.  Ei voinut välttyä ajatukselta, että Kauhalan ulkoilualuetta ei edes haluta löydettävän.  (tässä linkistä yle n uutisiin 2016)

Yksittäisiä retkikertomuksia kohteesta löytyy jonkin verran kun asettaa hakusanoja oikein ja jaksaa etsiä. Eipä niistä avuksi parkkiasiaan ollut. Kartasta katsomalla toki selvisi mahdolliset "tienpäät" missä tuo parkki voisi sijaita. Liian epämäääräistä lähteä niistä arpomaan. No tässä kohtaa apua lopulta löytyi ystävältä jonka tiesin vierailevan alueella useammin. Aamulla ripeää mesettelyä ja suunta tarkentui hyvinkin. Siis matkaan. 

Espoosta paikka on nopeasti saavutettavissa Kehä III suunnasta mutta oma auto on tarpeen polkuverkoston lähelle pääsemiseen. Lapinkyläntiellä liikennöi varmasti jokin linja mutta poikkeaako esim. syvemmälle Kauhalaan niin en ottanut selvää. Joka tapauksessa lisäkävely linjalta voipi hyydyttää  perheen pienimmät eikä teiden varsilla ole kevyen liikenteen väyliä tässä kohtaa.

Parkkipaikka on suurin piirtein Forsgårdintie 30 kohdalla heti tien vasemmalla puolen tullessa. Ei voi mitenkään ohittaa huomaamatta. Parkkiin mahtuu parisen kymmentä autoa mutta tie perille saattaa olla kelirikkoaikana haastava jo tilalta lähtevän joen ylittävän alamäen osalta. Malttia menoon.

Kierrettiin reilu 7km lenkki vastapäivään. Keli oli kuin maaliskuussa parhaimmillaan pitää ollakin. Kirkas kuulas pikku pakkanen ja maa valkoisena. Tullut pieni lumipeite teki kulkemisen paikoitellen todella liukkaaksi joten askellukseen piti kiinnittää riittävästi huomiota. On todettava myös ettei alue kaikilta osin sovi huonojalkaisille, eritoten kalliomurroslaaksossa viettopinnat ovat paikoin haastavia jopa normi kulkijalle. Lisäksi parin vuoden takaiseen retkeen verrattuna näyttä puukaatoja olevan enemmän. "vanhankin" oli todettava että gasellimainen ketteryys ei ole enää entisensä ja suosiolla koittaa taivuttaa itsensä runkojen ali =D . Kuva reitistämme on tuolla kuvasarjassa. 

Toki jos tyytyy lenkittämään metsäautotien ja avokallioalueen menemättä Kauhalanjoen laaksoon niin normisti pystyy kyllä kulkemaan. Tämäkin on hyvä tiedostaa. Silloin jää tosin kyllä Kauhalan upeimmat pystyjyrkänteet kokematta samoin kuin Kakarlammelta Dammeniin virtaava vesistöosuus.

Emme juurikaan tavanneet ketään ennen kuin saavuimme Kakarlammen lähistölle. Taukopaikka on kaiketi oikea sana tuolle pienelle kalliolipalle sillä parkkipaikkaa lukuunottamatta alueella ei ole mitään muita palveluja (puucee tai tulipaikkaa) joten omat eväät periaate toimii loistavasti ja termariin ne kuumat asiat mukaan!

Kakarlammelle saapui isompi perhe/kaveriporukka samaan aikaan sekä pari muuta pariskuntaa koirineen. (Jotka olivat tulleet meitä vastaan hetki aikaisemmin avokallioalueella koirat vapaana. Mikä ihme siinä on ettei lakia haluta edelleenkään noudattaa koirien kiinnipitämisestä?) Päätimme siirtää taukoilun jokilaaksoon johonkin sopivaan aurinkoiseen kallion koloon. Sellainen löytyikin mukavasti joenmutkan lähettyviltä korkealta kalliopäältä. 

Tauon jälkeen alkoi ulkoilijoita näkymään ja kuulumaan enemmän. Olihan kello siirtynyt jo iltapäivän puolelle, päivä lämmennyt ja kiipeilykallion läheisyys varmasti vaikuttivat asiaan. Olimme saapuneet retken loppukilometrille mistä taiteilimme jäänpeittämien kapeikkojen kautta autolle ja matka kohti kotia alkoi. 

Hyvä retki ja kohde, käykääpä itse katsomassa.

Kauhalan ulkoilualue, Nuuksion varjoon jäänyt helmi

Ulkoilua Kirkkonummen Kauhalan ulkoilualueella

Tarkoituksellako jätetty hieman pienemmälle huomiolle Nuuksion kainalossa?

Onhan tämä paikka ollut tiedossani vuosia. Jostakin syystä ei ole koskaan tullut tuolla käytyä. No nyt oli oiva syy (puolison synttäriretki jonnekin missä kumpikaan ei ollut aiemmin käynyt). Ja kyllä kannatti. 

Lähestyimme kohdetta pohjoisen puolelta, Laitamaan sisään tulosta. Parkkipaikkaa jonkin aikaa etsimme ja saimmekin paikalliselta suuntaohjeita. Parkkipaikalle johtava tiehaara oli puoliksi peitetty/kasattu hiekkavalli. Perillä onkin sitten ihan kunnon kokoinen p-alue. Muita palveluja tältä alueelta ei sitten olekaan saatavilla.

Reittimme kiersi myötäpäivään hieman sillä periaatteella että katsotaan mitä vastaan tulee ja vapaalla fiiliksellä. Tavoite oli kuitenkin tutustua jyrkänteiden tarjontaan. Kartat (retkikartta ja kansalaisen karttapaikka) olivat onnettoman suppeat siihen nähden kuinka paljon alueella risteilee polkuja. Suosittelen hankkimaan alueen suunnistuskartat jos maasto ei ole entuudestaan tuttu.

Alla reittimme, 6,2km. Ei sovi huonojalkaisille mutta normiliikkuville tarjoaa pientä seikkailua ja komeampia jyrkänteitä kuin Nuuksion kansallispuisto. Toisessa kuvassa näköala maisemaa Myllynpäälle. Ajatus oli kiertää tuo lampi mutta niin märkää oli että jätimme väliin. Kallioalueet olivat karuja ja kuivia. Painanteet paikoin soistuneita. Siistiä ja roskatonta. 

    

Paljon oli vanhoja mäntyjä joiden pituuskasvu on jo päättynyt. Hienoja aihkeja siellä täällä. Jokivarsi virtasi oikein mukavasti vaikka vesi olikin alhaalla. Harmittavaa kun kalliojyrkänteiden kokosuhteet katoavat kuvissa totaalisesti. Usko vaan nämä ovat puhuttelevia eteläisessä mittasuhteessa. Kiipeilijöitä ei näkynyt mutta reittejä oli runsaasti seinämillä. 

    

Valtava kalliolaatta, hieno kuin mikä. Mittasuhteen ymmärtää kun kuvaan saadaan mittatikuksi tyttäreni. Hieno soraikko joessa antaisi helposti uskoa siihen että täällä voisi taimenkin kutea.

(Haa, etsipä tuosta kalliolaattakuvasta koira! =)

    

Joki neanderoi välillä vahvasti mutta siihen on helppo nojata liikkuessa. Toisaalta etelä-pohjois suuntainen jokilaakso tarjoaa polusto aivan sopivasti niin rotkossa kuin jyrkänteiden päällä. 

Joesta löytyy myös yksi lähes kahden metrin "vesiputous" mikä isolla vedellä on varmasti vaikuttava näky ja äänimaailma. 

Vajaan kahden kilometrin pituinen jyrkänne muodostelma tarjoaa huippu hienon spektaakkelin katsojalleen. Kivilajille tyyppillinen vaakasuuntainen lohkareisuus ja rapautuminen ovat synnyttäneet useita lippoja ja uurteita kalliperään. Mittatikkuna jälleen tyttäreni. Toisaalta tuosta toisesta kuvasta voi helposti hahmottaa "kiviäijän nenän ja suun otsalohkoineen". Tulee väistämättä mieleeni Etelä-Konneveden vastaava kivinaama.

         

Tässä sitten jo erikseenkin kohdenumeroitu lippaluola. Eihän siitä kuvaan mahdu kuin osa mutta on vaikuttava. Kaatuneiden puiden,  mitkä makaavat jyrkännettä vasten, nitinä ja natina tuulen niitä liikuttaessa luovat paikalle ihan oman tunnelmansa. Ei ihme että tuolla paikalla on varmasti monia tarinoita kerrottavanaan vuosisatojen saatoista. Keskimmäisessä kuvassa on muuten kaksi henkilöä, missähän se toinen luuraa?

Viimeisessä kuvassa ollaankin jo Kakarlammen itäreunalla taukoilemassa. Pienehkö kalliolippa toimii hienosti fiilistelyyn. Tietenkin sinnekin on kasattu kiviä nuotiopaikaksi mutta sitähän ei tarvitse käyttää. 

Kyllä tätä kohdetta voi suositella kaikille jotka haluavat nähdä hienoa geologiaa ja maaston piirteitä.

        

Vielä risukeittimestä vähäsen

Palaan tähän "supersize"- risukeittimeen hetkoseksi. 

Aiempaan keskusteluun liittyen mieltäni jäi kaivelemaan lausumat "eihän tuollaista kantele minnekään" tai saahan tuo lyhyehköt pätkät keikkua mukana sen mitä keikkuu.

Tätähän piti ryhtyä tuumimaan josko se tulisi kantaen mukana muuallekin kuin kanoottiin. Varastolta löytyi sopivasti vanha Halti päiväreppu 40l. Perusreppu, helppo käyttää ja vastaavia runsaasti tarjolla. Naruvetosulkimella eriytettävä alaosa isommasta yläosasta. Pääsy tilaan molemmista suunnista. Lisäksi löytyy litteä etutasku vetoketjulla että sivutaskut ja sisälompakkotasku. Pinnassa kiinnityspaikkoja enemmän kuin tarpeen. Kantolaite itsessään kelvollinen järkevillä säädöillä. Lantiovyössä vielä pari vetoketjullista taskua.

Lähdetäänpä heti latvasta kiipemään alaspäin. Vasen kuva kun ämpäri on pakattu alaosaan ja vetoketjut suljettu. Ensimmäinen havainto: reppuhan seisoo hauskasti ja tukevasti nyt itsestään.

Seuraava kuva näyttää että pakkasin ämpärin pussiin (ns. nokisuoja =).

Tässä sama juttu ilman suojapussia. Ämpärissä mega-annos polttopuuta pidempäänkin tulisteluun sekä syttyainekset. Toisaalta jos nuo jättää pois ja kerää polttomateriaalin maastosta niin ämpäriin voi sitten laittaa keittoastia ja muuta kamaa tilalle.

Sovittelin erilaisia varusteita yläosaan. Mahtuu: 

- niin paljon ruokaa ettei jaksa kerralla syödä. 

- Riippumatto ja 3m x 3m tarppi kiinnitystarvikkeineen, kesämakuupussi ja pakki

- Toisaalta jos tarpin rullaa ja kiinnittää sivupystyyn niin sisään mahtuu Stetind-teltta

- Toisaalta mihin sitä telttaa nyt tarvisisi, vaihdetaan se pakkiin ja johonkin extra herkkuun, huom. pakin sisään saa taas pakattua jotakin kivaa.

- tai varavaatesetti tai sopivasti viritettynä yön yli redun ruuat yms.

- umpisolumuoviset makuualustat pitää pakata pintaan =) 

En aio ryhtyä gramman viilaajaksi mutta noin äkkiseltään 40l reppuun saa aika näppärästi yhden henkilön peruskamat helposti kasattua ilman suurempaa tuskastelua. Jos tätä nyt jotenkin summaisin niin kyllähän tuo antaa melkoisesti vapautta tulisteluun fiksusti yön yli retkillekin siis jopa mukana kantaen. Huomenna perjantaina tämä setti lähtee kevyelle patikalle mukaan tarkoitus olisi porukalle makkarat paistella. Katsotaan millä mielellä kantamisen jälkeen olen =D 

Grilliämpäri toimii risukeittimenä

Vastaisku Ikealle Ohlsonilta. 6,99e. 

Kaikki tarpeellinen 1,7kg porukkatarpeisiin melontaretkille tai perhepatikalle kun tulipaikat on harvassa. Menee tuo hyvin reppuunkin. On tukeva ja helposti siirrettävä. Toimii vaikka lämpölähteenä kodassa. Kuvissa lisää ihmeteltävää.

Peruspaketin osat sellaisenaan kuin ovat 

Laitoin varmuuden vuoksi neljällä ruuvilla ottoilmakorotuksen palokorin pohjaan. 

Toimii varmasti ilmankin.

Loistavan kokoinen Muurikan retkipannulle (taittuva malli)

Tässä Opan 5L pannu, siis kaffet isommallekin porukalle.

Pakki ja kansi mahtuu helposti, ritilätilaa jää kolmannellekin astialle tai makkaroille.

Opan 5L kattila toimisi tässä hyvin myös

Kaiken lisäksi se mahtuu ämpäriin sisään kannen kanssa. 

Kattilaan voi puolestaan laittaa sytykkeet, ruoka-aineista tai astiat.

Tuulisella säällä voi olla tarve laittaa keittoastia alemmaksi. 

Nurkista löytyi loimuantenni mistä sai helposti käännettyä keitintason.

Malliksi tässä Trangian kahvipannu tukevasti alatasolla.

Testiin otin pätkän kakkoskakkosta 15cm x 4,5cm x 4,5 cm. 

Pätkä paloitellaan ja osasta tehdään kiehiset

No sitten sytytys, aikas helppoa. Kuumasti palaa ja hyvällä liekillä tehokkaasti. 

Testissä on yksi litra 14 asteista vettä. Vesi alkaa kiehumaan kuuden minuutin kohdalla. 

Lopputulella olisi ehtinyt tehdä vaikka mitä. 

Tämä hiillos on noin 20 minuutin kohdalla edelleen samalla aloituspätkällä, 

hyvin olisi makkarat laittanut vielä.

Kahva ei lämmennyt ollenkaan polton aikana.

Tässä sitten lopputulema, hippasen tuhkaa ja pari kopautusta, ei kun reppuun ja matka jatkuu.

Retkeily vai ulkoilu?

Kevät tulee, mieli ryömii ulos kolostaan pimeyden jälkeen?

Tätä pohdiskelin kun itsekseni ja yksin seisoskelin Träskändän kaatuneiden puiden seassa. Jotenkin tämän täytyy liittyä kohdallani valon määrän lisääntymiseen, paljaan maan tuomiin tuoksuihin ja äänimaailman runsastumiseen. Ei tätä muuten kykene selittämään miksi tuntuu ihan luonnolliselta kulkea niskakenossa latvustoja tähyten räntäsateessa jääpaanteisilla poluilla liukastellen. Yhtä hyvin voi itseltään kysellä miksi on niin mielekästä vierailla keväisin kirkkomailla tai peltojen reunamailla niinkin useasti kuitenkaan hautakiviin tai tuleviin viljelmiin keskittymättä?

Siitäpä tuo otsikkokin haasteeksi kumpusi. Ei sillä ole väliä eivätkä nuo pois sulje toisiaan. Pääasia lienee se että motivaatio kumpaan vain tapahtuu itsestään ilman ulkoistettua pakotetta, joku voisi sanoa tämän viisaammin viitaten vaikka "zeniläisyyteen" 

Träskändan kartanopuisto

Aamun vaihtelevassa kelissä ajattelin kokeilla onneani joen varressa jospa saukko olisi ongella tai lehtopöllö antaisi viitteitä reviirillä olostaan. No eipä nuo olleet juttu tuulella. Talvella penkassa oli saukon kulkujälkiä. Lehtopöllöt olen nähnyt tuolla muistaakseni parisen vuotta sitten. Itseasiassa joen vartta kulkeva polku on keväällä lehvästön tultua mainio paikka eri kerttujen kuunteluun.

Glimsinjoki

On muuten vesi taas korkealla joessa. Näkyyhän tuo Kirkkojärvikin olevan jälleen melottavassa kunnossa. Uimahallin kohdilla uoma leviää taas kerran kohti rakennuksia. Tälläkin on useampia vaikutuksia, ei pelkästään se että suojautuvat vallein vesivaurioilta. Tällaiset vesimassat kuljettavat ja imuroivat jälleen kerran kaiken roskan mukaansa ja kasaavat ne sitten sopiviin vastapenkkoihin. On taas aihetta roskamelonnalle keväällä. 

Linturetki sittenkin

Parin tunnin jälkeen kuuluikin sitten kaunis vahva huilumainen vihellys, kävi tuuri ja eikun ääntä etsimään. se kolmas toivekortti näytti sitten toteutuvan. Hetken etsiskelyn jälkeen tuo pähkinänakkeli sitten löytyi kiikareihin. Kävi tuuri tulivat kaksin kappalein syömään. 

Loistava aamupäivä.

Pähkinänakkeli Träskändan puupuistossa

Pala Porkkalaa tammikuussa

Porkkala on jälleen otsikoissa. Hyvä niin. Kyllä tämä alue kokonaisuudessaan vie aatokset helposti luontoon ja sen arvokkuuteen. Jopa tällaisena harmaana aamuna kuin tänään n.15m/s tuulennopeudessa juuri ennen sateiden alkua paikka puhuttelee kallioineen ja mäntyineen.
Alue oli yksi ensimmäisiä kansallispuistoja joita perustettiin 1938. Olisihan tuo jo aika saattaa kansallispuiston status tänne takaisin, oli se sitten mikä tahansa nyt esitetyistä neljästä eri kokoluokka vaihtoehdosta.
Voisi myös todeta että onneksi kohteeseen pääsyyn kuluu aikaa noin tunti mutkatietä pitkin Espoon keskustan kupeesta sillä se varmasti karsii turhan trafiikin pois alueelta.
Lähteelä kohteena on kuitenkin helppo lähestyttävä niin mantereen kuin meren puolelta.

Rantaviivalla tuiskussa tänään istuessa jokseenkin poltteli että olisipa ollut kanootti nyt mukana. No varmasti keväämällä tulee tuolla käytyä myös melomassa.

Tämän päivän kruunasi komea merikotka sekä matkalla kohteeseen läheltä nähty varpushaukka.

Lintutorni Porkkala

Lähteelä, käymisen arvoinen paikka

Saunarannasta, jo vähän kesää odottaen

Käppyrämäntyjä ja kallioista maastoa

Näkymä lintutornista