Pentalan saari hiljenee

Pentalan lähdettä etsimässä

Pentalan saaristomuseo on hiljentynyt odottelemaan ensi vuoden uusia kokijoitaan. Matkallamme sisäjärvelle Tommi Heinosen kanssa kohtasimme mukavaa museon väkeä laittelemassa museota talviteloilleen. (Kohdattiin myös valkohäntäkauris ja pienen pieni rantakäärmeen poikanen)

Olin lupautunut kantoavuksi kumiveneen siirtoon sisäjärvelle kun aikomus oli mennä järven saareen etsimään kahta asiaa. Tarinoissa mainittua viiniklubin kallioon hakattua merkkiä sekä paljon puhuttua saaren lähdettä. Lähteestä on monta mainintaa mutta aikakirjat eivät kerro milloin ja missä lähde olisi ollut viimeksi käytettävissä. 

Ohessa kuvasarjaa tästä hauskasta retkestämme (meillä on aina hauskaa). 

Kumiveneen täyttöä, helppo oli siirtää lainakärryillä

Kaiverrukset: VDK viinilasin kuva, 1950-80, 1990, 2010, PAUA

Viiniklubin kaiverrukset löydettiin helposti

"Varpuilua" pilke silmäkulmassa.

50-60cm syvyydestä yllättäen "porakeppi" kastui kunnolla n.10cm matkalta

"Kadonneen lähteen metsästäjät" Tommi ja minä.

Saimme kutsun kahveelle saaristolaismuseolle jahka retkeltämme ehdittäisiin. Kyllähän me ehdimme ja ilohan se oli. Varsinkin kun oli mukavia kerrottavia sisäjärven saaren antimista.

Rosengård, hyvät kahvit tarjosivat, kiitos!

Espoon ulkoilusaari Gåsgrund

Gåsgrund, retki kallioperämme historiaan

Espoon ulkoilusaarien aatelia, luontoretki mantereen ja ulapan rajalle.

Pieni saari isompiensa varjossa väylän reunassa

Gåsgrund jää helposti ohikulkijoiltaan huomaamatta. Matala, vähäpuustoinen melkein luodon omainen saari Lehtisaarien lounaispuolella. Nopeimmat veneet eivät juurikaan tätä edes omaksi saareksi erota pikamatkallaan väylällään kohti Porkkalan maisemia. Saaren koko on hieman alle 10ha, koillis-lounas suunnassa noin 500m ja kapeimmillaan vain noin 100m. Korkeus merenpinnasta vain muutamia metrejä. 

Palvelut Gåsgrundetissa

Saaren käytöstä kuuluu niin hyvää kuin huonoakin. Huonoon puoleen kuuluu täällä huonosti käyttäytyvät kaljoittelijat jotka kuuleman mukaan ovat öykkäröineet ja puuhanneet paikalle omatoimisesti erilaisia elementtejä oman viihtyvyytensä parantamiseksi. Suomenojan venesatamasta kohteeseen ehtii lyhyessä ajassa Gåsgrundetin suojaisaan pienvenesataman laituriin parkkiin. Lähin iso pöydällinen tulisija/keittokatos on vain 50 metrin päässä kivalla paikalla. Täydellisen "biletys" paikan kruunaa kuivakäymälöiden rivistö polun toisella puolen. Tokihan nämä rakenteet palvelevat muitakin vierailijoita mutta silti on aina ikävä kuulla joidenkin porukoiden tekevät  överit kaikille tarkoitetuissa kohteissa.

Saaressa on kaksi muutakin virallista keitto/tulipaikkaa. Pienvenesatamasta polkua pitkin reittivenelaiturille saaren pohjoispuolelta löytyy pisimpään saarella ollut katos ja wc. Kolmas taitaa olla uusin ja tulee vastaan rantakallioiden välissä oikealla kun jatkaa kävelyään reittivenelaiturilta kohti lounaiskärkeä. 

Saaren keskiosilla ja sivukallioilla on useita vierailjoiden kasaamia kivikehänuotioita joiden ohi kävellessä aina mietin meidän "minä itse eka" ajattelua että eikö nuo kolme isoa virallista tulipaikkaa ihan oikeasti riitä? Ehkä pitäisi tehdä talkoot ja levitellä kaikki nuo kivet takaisin rantakivikkoon mistä ne alunperin on haettukin. 

Saavutettavuuden ja tulipaikka/wc-kombojen lisäksi Gåsgrund tarjoaa kulkijoilleen myös mahdollisuuden telttautumiseen. Tätä kannattaakin kokeilla, tosin paras aika lienee arkipäivisin ja sesonkiaikojen ulkopuolella jos ihan sitä omaa rauhaa ajattelee. Saareenhan pääsee reittiveneellä kesäaikana. Ajojen ulkopuolella pitää olla oma vene tai sitten meloen. 

Luonto ja Gåsgrund 

Reittivenelaiturilta koillisrantaa oleva merenrantaniitty on suojelullisessa piirissä. Saaren keskiosilla on mäntyä ja jonkin verran kasvillisuutta. Tarina kertoo saaressa olleen useampia mökkejä aikanaan. Suurin julkinen salaisuus lienee saaresta löytyvä sauna mikä jakaa aina mielipiteitä. Luontokulkijalle tuollainen on aina iloinen löytö paitsi jos se osoittautuu lähinnä lasisen laulukirjan viihdealueeksi. Saunan kohtalo tullee ratkemaan lähivuosien aikana. Väärinkäytöksiin ja oletettavasti rakennusluvattomana olemisen kautta sen kohtalo lienee tulla puretuksi. 

Itselleni Gåsgrund on vaikuttava rantakallioiden muotojen että mineraalijuonien kirjoma aikamatka eteläisen Espoon kallioperän syntyvaiheisiin. Täältä löytyy hiidenkirnujen aihioita, murrossirppejä, siirtolohkareita ja gneissijuonia joiden poimut kertovat aikansa vulkaanisesta toiminnasta kallioperässämme. 

Toisaalta isoilla tuulilla saaren etelän puolen kallioihin ja lounaiskärkeen lyö upeasti aavalta vyöryvät aallot mitkä paiskaantuvat pitkälle ja korkealle. Lounaiskärjestä löytyy myös pienikivinen vanha rantavalli mikä on jäänyt kuiville maankohoamisen seurauksena. 

Saaressa voi istahtaa melkein minne vain omiin ajatuksiinsa. Lehtisaarien / Sumparen ryhmä itäpuolella vie vanhaan saaristoelämään ja toisaalta lounais puolella tuijotellen vuoroon Bullen luotoa tai pienempää ulkoilusaarta nimeltä Knapperskär. 

Tässä kohtaa valveutunut retkeilijä myös löytää kaakon puolelta Viipurin kiven mikä on käytännössä uloin kohta Espoon jätevesille mitkä Blominmäestä Suomenojan kautta juoksutetaan mereen. Kylläkin käsiteltyinä mutta silti sellainen hyvä tietää asia.

Retken opastuksen jälkeen aurinko laski Stora Bodön taakse

Saderintama otti reitin Lehtisaarien ja Gåsgrundetin eteläpuolelta

Gåsgrund etelän kalliorantaan.
Kuva Tommi Heinonen

Osa retkeläisistä aavaa tarkkailemassa.
Kuva Tommi Heinonen

Hieno maisema lounaiselta rantavallilta Knapperskärin suuntaan.
Kuva Tommi Heinonen

Friisinkallio suojelualue

Friisinkallio osaksi Espoon 550v. (2008) suojelukohteita

Monipuolinen Friisinkallion luontoalue (26ha) suojelun piiriin 2010

Monen monta kertaa tämän paikan ohi on tullut ajettua Puolarintietä Olariin tai Puolarmetsän sairaalan alueelle (Sairaala purettiin pois 2017) miettimättä sen kummemmin viereistä mäkeä. Vuonna 2015 kohde lisättiin Espoon ympäristökeskuksen kesäretkikohteeksi. Siitä lähtien olen siellä vuosittain opastuksia tehnyt ja joka kerta pidän entistä enemmän alueen monipuolisesta luonnosta. 

Friisinkallion luonto

Pieni alue, vain 26ha kätkee sisäänsä niin tervaleppäkorpea, saniaislehtoa, kalliolähteen, siirtolohkareita joista osa viborgiittisia, jääkauden uurteita ja sirppimurroksia, Litorina-meren kivisen rantavallin, huippu upean avokalliomaiseman eteläisen Espoon yli merialueelle varsin leveällä sektorilla. Korkein kohta on 50metrissä eli selvästi korkeampi kuin esimerkiksi Soukan Kasavuoren kallio (44m). Eikä pidä unohtaa sitä ihanaa pikku rämenevaa alueen keskellä. Täällä voi hyvin kertoa ystävilleen koko alueen kehityksen viimeisen jääkauden jälkeisistä vaiheista. 

Luontoretken teko alueelle

Friisinkalliolle sopiva opastettu retken kesto on noin kaksi tuntia jos lähtöpaikka on Puolarinportista. Sairaalan vanha parkkipaikka on pysäköintikiellon alaista mutta anomalla tilapäisen liikennejärjestelyluvan onnistuu ryhmän pysäköintikin vaivatta. Kohteeseen pääsee myös Holmakorven ja Friisinkalliontien puolelta. Alueella ei ole palveluja vessojen tai tulipaikkojen muodossa mikä on oikein hyvä asia. Retkikeitin mukaan tai termariin kahvit. 

Nimen alkuperästä en ole löytänyt juurikaan faktaa. Friisiläinen Alankomaissa jalostettu hevosrotu ja toisaalta friisi tarkoittaa Parthenon antiikin kohokuviota rakennuksen julkisivussa. Etsintä jatkuu =).

Näkymä kalliolta etelään.

Litorina-meren kivikkoa n.32-33m korkeudessa mpy

Upeaa silokalliota joka puolella joissa sirppimurroksia

Rämenevan purku-uoma on pohjoispäässä

Nevan reunakallion on kuin luotu taukopaikaksi

Alueen suuri helmi. Kalliolähde.
Kaipaisi arvoisensa kunnostuksen, lähdetäänkö talkoisiin?

Luvalla saa tehdä hetkeksi luvallisen pysäköinnin

Pysäköintialuekielto puretun sairaalan parkkialueella,
kannattaa ottaa yhteys tiemestariin tai anoa tilapäistä lupaa.