Espoon keskuspuisto

Luontoretki Espoon keskuspuistoon

Espoon toiseksi suurin viheralue Nuuksion jälkeen.

Luontopääkaupunki pitää sisällään monia viheralueita, ekologisia metsäkäytäviä joiden yksi tehtävä on turvata eläinten ja luonnon katkeamaton yhteys laajemmille metsämaille. Espoon keskuspuiston on 880 hehtaaria jakautuen Finnoontien (jakaja etelä-pohjoissuunnassa) molemmin puolin kaupungin I- ja II-kaavaalueille. Finnoontien itäpuoli on enemmän liikuntarakenteita tarjoava reitistöjen suhteen kuin länsipuoli. Itäpuolen omistaa suurimmaksi osaksi kaupunki kun taas länsipuoli on enemmän yksitysaluiden kirjomaa.

Keskuspuiston suojelualueet sijoittuvat itäpuolelle edustaen suhteellisen pientä maa-alaa puiston kokonaisuudessa. Suomen luonnonsuojeluliitto on esittänyt kohteita suojeltavaksi myös länsipuolelta.  Espoon 550v-juhlavuoden kunniaksi 2008 suojelun piiriin tulivat Keskuspuiston metsäalue, Majkärr ja Lillträskberget. Nämä saivat jatkoa 2017 kun Lillträsk alueen 13ha suoalue, Mossenkärr 8,5ha ja Harmaakallio-Gråberget 51,1ha suojeltiin Suomen 100v kunniaksi.

Lisäksi on hyvä huomioida muutkin erityisalueet kuten Ritvan perintömetsä (v,2006 WWF ja Espoon entisen ympäristöpäällikön Ritva Veijosen muistolle) sekä alueella perinneympäristönä ylläpidettävät kohteet kuten Mossenkärrin ja Rönnängenin niityt.

Puisto toimii monelle läpikulkureittinä työpaikalle, juoksu/pyörä/hiihtoreitteinä jos myöskin marja ja sienimaastona. Vuonna 2012 rusettihankkeen myötä tuli Huuhkajankallion kupeeseen "huuhkajanportti" ns. pääportiksi puistoon ja alueelle sisääntuloreittien alkuihin tietotaulut. Tästä ehkä eniten kuvattuna kohteena on Huuhkajaportin massiivet puutolpat joiden päällä on metalliset huuhkaja-figuurit. Tällöin myös kilpailun pohjalta tuli alueelle oma logo. Näissä rakenteissa olivat vahvasti mukana Omnia ja Laurean oppilaitokset. 

Tikankierros

Toinen pysyvä ja hyvin käyttöön otettu mahdollisuus oli uusi luontopolku mikä myöhemmin nimettiin Tikankierrokseksi. Tämä polku haki uomaansa pariin kolmeen kertaan ennen kuin sen lopullinen linjaus tuli merkityksi keltaisin täplin maastoon. Reitin pituus on noin 5km riippuen mistä aloittaa ja minne lopettaa. Reitin varteen jää monia hienoa kohteita kuten Mossenkärr, Rönnängen, hiidenkirnut, pari lähdettä sekä monipuolisesti erilaisia pienialaisia luontotyyppejä.

Toivotaan että Espoon keskuspuisto saa pysyä ja kehittyä rauhassa ilman rakennuspaineiden aiheuttamia muutoksia vaikka puisto suurelta osin onkin vain virkistysalueeksi merkitty kaavassa. Ison arven alueelle toi jo Fortumin paineviemärin läpi vienti alueelta. Friisinkallion koillispuolelle on jo syntynyt kerrostalolähiö. Puolarmaariin oletettavasti on suunnitteilla vastaava. Ajankohtaisin aluetta jakava asia lienee kuitenkin tiehanke missä Finnoontien linjaus tulee muutettavaksi neli-kaistaiseksi liikenneväyläksi Länsiväylältä Kehä III:lle. Varsinkin Malminmäen ja Söderskogin kohdalla tämän toteutuessa olisi suuria vaikutuksia. Onhan tuo notkelma alueen "riista runsain" ylitys/siirtymäpaikka. Tämän olen itse monesti saanut laittaa merkille kun hirvet ja kauriit tulevat Latokasken puolelta pelloille.

Huuhkajaportti 2012

Huuhkajaportti 2012

Mossenkärr padottu tulvalampi.
Täällä pesii mm. mustakurkku-uikut

Tikankierroksella Rönnängenin itäpuolella,
tämän numeron /kiinteistömerkin taustan vielä joskus selvitän

Mielestäni yksi kauneimmista kohteista Tikankierroksella

Tikankierrokselta löytää myös useampia rapakivisiirtolohkaireita
jos osaa oikein katsoa. Osassa on wiborgiittisia rakenteita.

Huono kuva mutta uusi juttu.
Hiidenkirnuja luulin olevan kaksi
mutta nyt on jonkun toimesta alueelta kaivettu esiin kolmaskin.
Tämä sijottuu kahden aikasemman väliin

Hiidenkirnu 2

Hiidenkirnu I