Luontoretki, etuoikeus vai pakkopullaa?
Tuota voisi kysyä moneltakin niin myös itseltänikin. Kun ammatikseen tekee luonto-opastuksia niin onko oikeutettua linnoittautua kotiin laiskanlinnaan sähköisten laitteiden houkutuksiin vai tulisiko aktiivisesti porhaltaa uusiin luontokohteisiin lähes addiktoituneena pakkomielteestä löytää uusia kokemuksia ja jos näin ei tee niin pitääkö siitä tuntea huonoa omaatuntoa?
No, hieman kärjistettyjä ajatuksia, tosin näihin asioihin törmää varsin useasti. Ne ilmenevät keskusteluissa viittauksina "pitäisi" "ehtiä" "jaksaisi" " aina tulee jotain" jne. Faktaa lienee se että totuus ja oikea tie kulkee siellä jossakin keskikievarissa heittelehtien sääolojen että mahdollisuuksien jatkuvassa sekamelskassa millä ei ole mitään logiikkaa. Toinen fakta lienee se että useimmiten onnistuneen ulkoilun perään tulee omituinen hyvän olon tunne vaikka kuinka sitä välttelisi.
Tässä muutamia varsin lähelle toisiaan sattuneita osin onnekkaitakin tapahtumia helmikuussa joiden puolestaan toivoisin rohkaisemaan mainittujen tilaisuuksien hyväksi käyttämistä. Sisätiloista näitä ei saa.
 |
| Paisto aurinko Siikajärvelle! |
 |
| Kettukin huuteli kiimassa |
 |
| Jänis on tuttu |
 |
| Itä-rajalla riitti lunta |
 |
| Lumikenkäilyä |
 |
| Ilves liikkeellä |
 |
| Kanahaukka Espoossa |
 |
| Huuhkaja Elfvikissä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti