Espoo Keskuspuiston luontopolusta

Helteinen aamu jatkoi hehkumistaan (2.6.2013). Aamun 19 astetta kiipesi hellerajalle retken aikana. Retkiajan muuttaminen viime vuoden kaksituntisesta kolmituntiseksi oli oikea ratkaisu. Nyt kolmessa tunnissa ehtii sopivasti katselemaan ja kuuntelemaan luontoa ilman "patikoinnin" tuntua. Luontopolun linjaukset olisi hyvä saada jatkossa selvemmiksi Rönnängenin pohjois- ja koillispuolella samoin kuin lähestyminen Källkärrin osalla. Kartoissa ja opastauluissa merkitty reitti ei kulje maastossa yhtenevästi. Tämä aiheuttaa ongelman niille jotka lähtevät etsimään reittiä vastapäivään Mossenskärin luota. Sunnuntaisin retkellä olevan on hyvä olla ajoissa Alaniityntien pysäkillä tai viimeistään klo 1255 takaisin lähtöpaikalla koska linja-auto lähtee minuuttia vaille 1300 seuraavan lähtiessä vasta tästä puolen tunnin päästä.

Espoon uusimpiin luontopolkuihin kuuluva reitti on ehdottomasti mainio lisä keskuspuiston ulkoilumahdollisuuksiin antaen uuden näkökulman lähestyä tätä kaupunkimme sydämessä sijaitsevaa viheraluetta. Harva tulee ajatelleeksi näitä alueita siten että keskuspuiston II- alueelta on viheryhteys myös Nuuksion ylänköalueelle ja kansallispuistoon siinä missä täältä löytyy myös yhteydet merenrantaan.

Iso-Huopalahdella runsaasti lajeja

Hieno sää houkutteli paikalle reilun joukon linnuista kiinnostuneita huolimatta koulujen päättymisajankohdasta. Hyvä oli myös lintumaailma. "Saaliiksi" kertyi yli 40 lajia kaksituntisen retken aikana, tätä avitti huomattavasti meriveden pinnan lasku paljastaen Iso-Huopalahden lietteikön. Harvoin käy niin hyvin että saa kuunnella kultarintaa ja luhtakerttusta samaan aikaan samalta paikalta. Viitakerttunen jäi vielä saamatta mutta eiköhän sekin tulevan tiistain 4.6. retkellä löydy. Retken päätteeksi saatiin vielä rastaskerttunen äänestä kiinni mutta kirkuvan punainen suu jäi näkemättä.

Vaihtoehto ruuhkaisille "merkityille" Nuuksion reiteille

Äitienpäiväretki kansallispuiston syrjäisemmälle seudulle. Aivan loistava keli, tyyny aurinkoinen ja lämmin. 

Nelituntinen retki kulki Yli-Takkulan puomilta Saarijärven etelä ja länsirantamaita kiertäen Sarkkisen kautta Suolikkaan kalliokannakselle ansaittua evästaukoa pitämään. Kannakselta reitti kulki Pikkumajaslammelta Isolle Majaslammelle mistä suuntana kansallispuiston korkein kohta 114,2m. Huipulta "pudoteltiin" Mustakorvennotkon kautta takaisin lähtöpaikalle. 

(Toinen vaihtoehtoinen parkkipaikka löytyy myös Vaakkoin ulkoilualueelta Saarijärven itäpuolelta Vanhan Vihdintien varresta. Täältä tuleva polku yhtyy tähän tekemäämme reittiin.)

Matkaa kertyi Trackerilla mitattuna 7,7km, korkeuserojen ja maaston vuoksi reittiä ei voi suositella huonojalkaisille. Omatoimikulkijoille alue antaa loistavat mahdollisuudet kunnon retkeilyyn vaikkakaan palveluja tai tulipaikkoja ei tuolla alueella ole. Liikkuminen täällä vaatii kompassin ja kartan käytön osaamista tai hyvää paikallistuntemusta sillä alueella ei ole merkittyjä reittejä. Polkuja kulkee kuitenkin runsaasti tarjoten siten mahdollisuuden helpompaan liikkumiseen.

Vaikka paikka on tuttu entuudestaan niin aina se tarjoaa hienon luontokokemuksen. Tosin myös harmituksen aiheita. Laittomia nuotiopohjia oli useita ja vanhojen nuotioiden laikkujälkiä silokallioilla näkyi entistä enemmän. Onpa joku nähnyt asiakseen toimittaa halkoja Mustakorven notkon ja Saarijärven yhtymäkohdan niemekkeeseen. Käytännössä jokaisesta niemestä tai rantakalliolta löytyi nuotionjäänteet. Sarkkisella perhe oli laittanut iloisen nuotion roihuamaan kalareissunsa höysteeksi. 

Voi vain toivoa, että alueen kuivuttua talven jäljiltä tämä alue säästyisi laajemmilta metsäpaloilta.

Kevät on tullut sittenkin!

Sunnnuntaina parin tunnin linturetkellä Elfvikissä ilta kuudesta kahdeksaan. 

Tuulinen sää laittoi pientä jännitystä "ilmaan" miten puusto pysyy pystyssä. Onhan alueella paljon puukaatoja, mikä luo suojelualueelle nyt aivan oman leimansa kun runkoja makaa pitkin poikin maita. Tämä jakaa kävijöiden mielipiteitä kahtia varmasti hyvinkin vahvasti. Toisten mielestä ne pitäisi raivata jotta olisi siistin puistomainen näkymä toiset taas innolla odottavat ja seuraavat mitä tämä isohko muutos alueella tuo tullessaan. 

Onneksi keli tyyntyi ja paikoin aurinkokin näyttäytyi. 7 asteen ilmanlämpötila yhdistettynä pilvisyyteen ja tuuleen eivät luoneet suuria odotuksia ennakkoon. Toisin kuitenkin kävi. Vaikka lajikohtaisesti määrät eivät päätä huimanneetkaan niin lajeja saatiin kirjattua äänen tai näkemisen perusteella noin viisikymmentä. Tämä on jo samalla tasolla kuin viime vuoden vastaavalla retkellä. Hyönteissyöjien alkumuuttajat ovat myös osin saapuneet. Haarapääskyjä, peukaloinen ja pajulintu muun muassa. Kahlaajia oli hyvin saatavilla. 

Retken kruunuksi voidaan kirjata Gallen-Kallelan suunnalla lentotaitojaan esitellyt pikkutiira. Hyvä mieli, hyvä retki

Päijänteen rantamaisemissa

Päijänteen kansallispuisto on aina jotenkin jäänyt väliin. Vierestä useinkin on kuljettu vaan visiitit kohteeseen ov ovat jääneet tekemättä. Pohtiessani syitä tähän päädyin mielikuvaan että alueesta on jotenkin vaikeahko saada kokonaiskuvaa alueen jääden yhden suurimmista sisävesistöistämme kaukaisiin aaltoihin. Ehkäpä tässä onkin juuri tämä ajatus, että mistä liikkeelle järkevästi?

Sain tässä mahdollisuuden tehdä parina päivänä (torstaina ja lauantaina) pikavisiitit Padasjoelle ja Kellosalmelle. Padasjoen keskustassa on tullut useastikin käytyä, paikka on edelleen houkutteleva kylämiljöö tyyppinen missä voisi kuvitella olevan potentiaalia kaikenlaiseen matkailutoimintaan. 

Vielä isohkot jäälautat ajelehtivat tuulessa salmen alueella että eteläisimpien rantaviivojen kohdilla. Kevät on täälläkin myöhässä vaan hauskaa oli kuulla pajulinnun melankolinen laulu tänä vuonna ensimmäistä kertaa juuri täällä.

Koskaan aiemmin en ollut ajellut Padasjoen laivalaituritienhaaraa pohjoisempaan. Tie Kellosalmelle on todella hauska ja pitää vierustallaan mainioita maisemia. Kellosalmella Virmailansaaren sillan kupeessa vasta tajuntaan astui tietoisuus, että täältä käsinhän Päijänteen kansallispuisto olisi kaikkein järkevimmin saavutettavissa. Ulottuuhan kansallispuiston osat tuohonkin saareen ja ennen kaikkea täältä käsin on realistiset mahdollisuudet järkeviin melontaretkiin alueelle joko kiertäen Virmailan saarta tai suunnaten suoraan Kelvenneen saarta kohden. Tällöin on tarjolla myös suojaisempia reittejä kuin lähteä etelämpää heti isommille selkävesille. Täältä käsin perusmelojakin inkkarilla kohtuullisissa oloissa löytäisi itselleen kelvollisia reittejä. 

Oli mieltälämmittävää huomata Virmailan-Kellosalmen kyläyhteisön aktiivinen toiminta ja osallistuminen. Talkoohenki ei ole Suomesta vielä kadonnut vaikka joskus siltä tuntuukin. Ehkä tämä onkin vain pääkaupunkiseudun ongelma tai haaste. Jos näin niin hyvä juttu, yhteisöllisyys kylätoiminnassa on iso voimavara.

Historiaa ja hienoja kohteita näyttäisi olevan runsaasti tarjolla. Jonkin verran löytyy myös matkailullisia palveluja, näitä pitää vielä kartoittaa. Kipinä reissun tekemiseen tuohon kohteeseen on jäänyt nyt kytemään.

Linturetki Laajalahden Maarintornin kupeessa 28.4.2013

Vielä peitti jäälautta osaa Laajalahdesta. Lajien kirjo on runsastunut viikon aikana selvästi. Kappalemääräisesti vaikuttaisi edelleen hiljaisemmalta. Aiempina vuosina tähän aikaan on totuttu vilkkaaseen liikehdintään matalikolla, isoihin parviin kellumassa aallokossa sekä laajaan äänimaailmaan. Nämä spektaakkelit antoivat vielä odotuttaa itseään. Lajimäärällisesti jäätiin edelleen viime vuoden vastaavasta päivästä, tänään 36 lajia vastaan viime vuoden 46 lajia.

Laajalahden tämän kevään havaintoihin kirjatut pussitiaiset eivät ilmestyneet Maarintornin näkökentille. Kettu sen sijaan oli alkuilta saalistuksella mutaisena lietteiköllä etsimässä "apetta". Noinkohan olisi Elfvikissä uusi kettupoikue nälkäisenä odottamassa? 

 Päivän lintuharrastajia liikutti suuremmin lähialueella havaittu rusorintakerttu. Tämä oli nähty jossakin kehä ykkösen, Olarinluoman ja Mankkaan vaiheilla. Eksotiikkaa vähän kauempaa. Vekkulia sinänsä ettei rusorintakerttua tai pussitiaista ole kumpaakaan kotimaisissa lintukirjoissa vaan eipä nuo meidän lajistoon juuri kuulukaan. Miten jatkossa ilmaston muuttuessa lauhempaan suuntaan. Tästä oli hyvä oppi se että linturetkellä kannattaa olla mukana Euroopan linnut kirjanen myös mistä nämä meillä harvemmin tavatut lajit sitten löytyvät.

Linturetki Suomenojalla 14.4.2013

Totuttu spektaakkeli valtavasta naurulokkikolonisaatiosta jäi näkemättä. Altaat ovat vielä jääpeitteiset lukuunottamatta ruopattua nurkkausta puron vieressä. Merenranta on jäässä niin pitkälle kuin silmä kantaa. Avoveden raja liikkuu tällä hetkellä Stora Herrön ja Rövarenin linjalla. Vielä menee tovi ennenkuin vesilintuja Finnoolla nähdään. Liejukanat ja mustakurkku-uikut pitää käydä toisella reissulla katsomassa.

Viime vuoden vastaavalla retkellä lajeja saatiin 40, tänään 23. Tämä selittyy puhtaasti avoveden puuttumisella. Purossa puljasi muutamia telkkiä ja sinisorsia. Vihdoin kuultiin peippokin. Pikku varpunen ja pikku tikka ehkä kivoimmat havainnot. Naurulokkeja parveili tehdasalueen piippujen ympärillä muutama sata, matkaa 4000 pariin on siis vielä paljon.

Finnoon aluetta tarkastellessa merkit tulevista muutoksista ovat jo nähtävissä maaperätutkimuksien jäljiltä. Pohjavesiputkia, linjausmerkkejä, yms. Alueen rakennus- ja laajennushankkeet tekevät tuloaan. Asuinalue, metro ja kävelytien/vallin korotus n. metrillä nykyisestä. Vedenpuhdistamon siirtyminen Blominmäkeen ja Finnoon jääminen ylijäämien keruualtaaksi, mitä tuokaan tullessaan? Isoja muutoksia. Tulevaisuus näyttää mitä alueen luontoarvoille tapahtuu oli sitten kyse linnuista, perhosista tai kasveista.

Villa Elfvik 13.4.2013 Luontoretket alkoivat

Termisen kevään ensimmäinen "kunnon" sade, jääpeitteinen meri, pari lämpöastetta. Huono yhtälö kauden ensimmäiselle linturetkelle. Lumiraja on vielä kaukana etelässä n.600km päässä. Uskoa pitää kuitenkin olla, aina jotakin silmiin sattuu ja korviin kuuluu.

Vertailukohtana voi pitää vuoden 2012 vastaavan ajankohdan retkeä. Tuolloin nähtiin/ kuultiin 42 lajia ja lajimäärissäkin kohtuullisia lukuja. Nyt tyyppillisistä paikkalinnuistakin oli iloittava. Kolmen tunnin aikana "haaviin" jäi 21 lajia yksittäisiä siivekkäitä.

Omalta kohdalta oudointa ehkä oli nähdä västäräkki ennen peippoa. Nähtäväksi ja koettavaksi jää milloin massat vyöryvät Suomeen. Myöhäiskevään muuttajat tullevat ajallaan mikä varmasti laittaa tiaisten pesinnälle kiireen päälle siinä missä vesilintujen parhaimman havainnoinnin kausi jäänee myös lyhyeksi.

Erikoinen on tämä kevät, silmät ja korvat avoinna uusia havaintoja kohden.

Maaliskuun Mainiot lumikenkäretket Nuuksion kansallispuistossa

Lähdöt arkisin 13.3.-15.3 ja 18.3.-22.3.2013 Kokoushotelli Siikarannan pääoven edustalta  klo1645. Retkiaika klo1700-1830.
Retken pituus n.3-4 km ja vauhti sovitetaan kaikille mukavaksi.
Retken päätteeksi jutustelua nuotiolla kuuman mehun ja pullan kera.
Pukeudu kelin mukaisesti, jalkaan vaelluskenkätyyppiset jalkineet.
Max 20 hlöä / retkilähtö.
Nyt kaverit mukaan ja ulkoilemaan!
Hinta: 20e/hlö
Maksutapa: käteinen paikan päällä.
Ilmoittautumiset retkilähtöihin ja lisätiedot :
Eppu/ punakettu@punakettu.com tai p.040-5035350
Karttalinkki:http://goo.gl/maps/NywBQ
Perille pääsee myös bussilla 28T Leppävaarasta.

Tervetuloa! terkuin Eppu / www.punakettu.com

Ohjelmapalvelut ja yhteistyö Ravintola Koskenrannassa

Hyviä uutisia. Palveluissamme on ollut "reikä" Helsinki ulottuvuudessa eli missä olisi mahdollista yhdistää omat aktiviteettimme hyvään ruokaan ja oheispalveluihin. Kumppaniverkostomme täydentyy nyt tältä osin yhteistyönä Ravintola Koskenrannan myötä.

Paikka sijaitsee Vanhankaupunginlahden kosken partaalla kävelyetäisyyden päästä Viikin-Lammassaaren suojelualueesta.

Ohjelmapaketit löytyvät myös jo kotisivuiltamme kumppanit-välilehdeltä.

Tutustu Ravintola Koskenrantaan: http://koskenranta.net/

Mainio vaihtoehto hieman erilaisessa ympäristössä toteutettaville tapahtumille. Toimintahalli mahdollistaa aktiviteetit ympäri vuoden ja ulkoilussa tutustutaan viereiseen Viikin-Vanhankaupunginlahden suojelualueeseen sekä merellisyyttä voidaan ihailla myös kanooteista käsin.

Kysy lisää tuotteistamme Koskenrannassa:
Koskenranta GP
Hauska iloittelu toimintahallissa eri lajien parissa.
Koskenranta Tour
Leppoisa luontoretki rantaviivalle ja suojelualueelle.
Koskenranta GPS
Napakka gps-suunnistus tai kätköilyyn tutustuminen.
Koskenranta by SEA
Avokanoottimelontaa Vanhankaupunginselällä.