5.2.2018

Lintujen talviruokinta

Pohdintaa lintujen talviruokinnasta

Niin, omalta kohdaltani tätä asiaa tarkastelen. Vuosia on tullut tätä pohdittua mutta koskaan en toimeen ole ryhtynyt. Syitähän voisi perustella jos jonkinlaisia. Ajatuksena vaikka näin. Luonto hoitaa sen mitä hoitaa, älä sotke luonnon järjestyksiä. Tai vaikka että saan naapurien vihat sotkuista ja syytteet rotta invaasioista heti kättelyssä niskaani. Miksei ihan ajankäytöllisesti ettei minulla olisi kuitenkaan aikaa hoitaa paikkaa ja täyttää ruokintalaitteita. Toisaalta sehän maksaakin ihan älyttömästi kun kuulema jossain menee satoja kiloja pähkinöitä vuodessa, eihän pienen ammatinharjoittajan tulot sellaiseen peliin riitä?

Näkökulman muuttaminen

Aikaahan nämä tällaiset pohdinnat toki vievät. Niin minullakin. Useamman vuoden tässä olen tietoisesti saanut käydä katsomassa ja kuuntelemassa lintujen elämää. enimmäkseen keväällä ja alkukesästä. Sen verran addiktoivaksi homma on muuttunut että jokainen syksy maailma harmaantuu kun linnut lähtevät ja toisaalta jokainen kevät tuo elämän mukanaan kun niiden paluun myötä rinnan riemu jälleen mielen piristää. 

Olisiko jo aika antaa linnuillekin vastavuoroisesti jotakin pientä saamastani ilosta?

Jäin miettimään. Perustelin nyt itselleni. Ihmisen aikaansaannoksien myötä lintujen elinolot kaventuvat niin pesimäpaikkojen puutteina kuin luonnollisen suojan ja ravinnon myötäkin. Kysehän on vain talviruokinnasta, siitä että pienemmät saisivat hieman helpommin energiaa pysyä lämpimänä ja selviytyä pakkasyön yli seuraavaan päivään. 

Jos kotipihani suojaisen kuusen alaoksille yhden talipallokehikon, siemenlaudan ja pähkinärunkopöntön laitan niin siistinä pidettävä ala on korkeintaan parin neliön verran, ehkäpä siitä kevään tullen haravoinnilla ja lapiolla helposti selviän. Kauden aikana vielä helpommin. 

Kustannus? Paikallisesta honkkarista tai vastaavasta saa rakenteet ja ekat täyttöaineet edullisesti. Tämä kustannus peittyy helposti kun jätän muutamat turhat ajot tai pullakahvittelut kuussa pois tai ylipäätään ei ole tarve siis luopua mistään oman elämän oleellisista jutuista. Pullopanttikuiteista (virvoke ja vichy, eikä sitä mikä tulee ekana mieleen) kertyy helposti se mitä tarvitaan laitteiden täyttämiseen. Pääsääntöisesti ne maksavat muutamia euroja pussilta jos maapähkinöitä ei huomioida.

Entäs se ylläpito? Niin, tämähän se on isoin kysymys. Meillä on taloudessa koira. Koira pitää säännöllisesti ulkoiluttaa (näin kuulema on hyvä tapa). Yleensä tuo ulkoilutusvuoro osuu minulla aamuun. Jos laittaisin ruokinnan sellaiseen paikkaan mikä osuisi ulkoilutuslenkin varrelle niin sehän hoituisi "yhdellä" ajolla. Paikan pitäisi näkyä koti-ikkunasta ei pelkästään lintujen tarkkailun takia vaan myös siksi että tiedän milloin on syytä täyttää astiat. Löytyykö meiltä sellainen paikka? Kyllähän sellainen löytyy.

Lintujen talviruokinnan aloitus

Pohdinnan tulos oli selvä. En nähnyt syytä olla aloittamatta. Lupasin itselleni vastuullisesti hoitaa paikan ylläpidon että kevään tullen siivoukset. Muutaman kympin sijoituksella sain kaiken mitä alkuun tarvitsin. Vähän narua ja pari naulaa mukaan ja astiat valitsemani kuusen kätköihin. Muutama oksan raivaus ja näkymä keittiön ikkunasta olisi täydellinen. 

Tätä edelsi tutustuminen mm. Birdlifen sivuston talviruokintaa koskeviin kirjoituksiin ja viitteisiin. Itselläni on jostakin tullut tapa ennen toimia tutustua aihepiiriin eri ohjeistuksien kautta. En ryhdy noita perustamisohjeita uudelleen kirjoittamaan kun tuolla web-maailmassa on valtava määrä hyviä kirjoituksia aiheesta. Yhteisöissä on myös hyvä selvittää  onko esim. taloyhtiössä annettu tästä asiasta poikkeavia ohjeita tai sääntöjä mitkä on toki otettava huomioon asiaan kuuluvalla tavalla.

Palikat ja purtavat paikoilleen ja ikkunaan odottamaan ruokailijoita. Tästä hetkestä on nyt vajaa kaksi viikkoa. Ajankohdallisesti osui juuri sopivasti kun maasto oli vielä pääosin lumeton ja alla pidempi sulakausi. Odotukset olivat tietysti suuret että nyt kun tällaisen olin saanut aikaiseksi niin kaikki tirpat 100km säteeltä ryntäävät juuri tälle apajille. Olihan tarjolla herkkua kaikenlaista. 

Meni päivä ja toinenkin eikä oikein mitään tapahtunut. Yksittäisiä vierailuja ja nekin vähän silleen nyrpistellen. Pieni pettymyksen tunne ryhtyi hiipimään ajatuksiin samalla pohtien olinko nyt unohtanut jotakin oleellista. Päätin luottaa lintujen omaan some-viestintään ja katsoa mitä tuleman pitää. Olisihan ruokinnan voinut aloittaa jo viime vuoden puolella kun parvet etsivät itselleen pitopöytäpaikkoja. 

Uuden lumen ja pakkasien tultua tapahtui selvä muutos. Nyt on hyvää pöhinää paikalla. Parin oravan kera. Ruokinnalla on enimmäkseen tali-, sini- ja kuusitiaisia. Vierailulla on käynyt myös puukiipijöitä, närhi, mustarastaat, käpy- ja pikkutikka. Lähistön varpusia, pikkuvarpusia ja urpiaisia vielä odottelen. Tiklejä on ollut viereisessä koivussa mutta eivät ole laskeutuneet ruokinnalle. Hauskimman havainnon tuottivat vajaa kymmenkunta järripeippoa. Mitkä ovat muutaman päivän nyt olleet meitä viihdyttämässä.

Lintuhavainnot

Yksi uuden vuoden kivoimpia hetkiä on uuden havaintovihkon tai taulukon avaaminen. Niin tänäkin vuonna. Tammikuulle kertyi 38 lajia ja nyt helmikuun alusta koskikara sekä pikkutikka lisää.  Parin vuoden tauon jälkeen oli kiva myös lisätä pohjantikka Träskändasta havikseen. 

En edelleenkään aio alkaa ryntäämään Tiiran/ Tringan havaintojen mukaan paikasta toiseen vaan perustaa pääosan havainnoista normaalin työni ja ulkoilun oheen tapahtuviin kohtaamisiin siivekkäiden kanssa. Katsotaan mihin se tänä vuonna johtaa. On toki sanottava että jo isosti odottelen maaliskuun lopun retkeä Utön saarelle. 


2.5.2017

Forest escape basecamp Nuuksio


FOREST ESCAPE - BASECAMP NUUKSIO, 

HUONEPAKOPELIEN HENGESSÄ TEHTY REAALIPELI, JOKA TOTEUTETAAN METSÄISESSÄ YMPÄRISTÖSSÄ.

Oletko jo käynyt ryhmäsi kanssa pelaamassa oman forest escape pelisi?

"Miten toimii vuorovaikutus? Ottaako joku johtajuuden, syrjäytyykö toinen, äänestämälläkö paras vastaus? Miten mahtaa henkilökemiat toimia kun aika käy vähiin myrskyn merkkien hiipiessä ajatuksiin eikä leiristä ole tietoakaan? Kuka nousee ratkaisijan rooliin?"

Iltalehden toimittaja kävi viime kesänä testaamassa pelin, katso video ja lue lisää.

Huom. Ohjelma tilattava vähintään 7 arkipäivää ennen toivottua tapahtumapäivä. 
Alle 7 päivää tapahtumaan, ota yhteys suoraan toimittajaan.
Kesto: peli 60min, jälkipeli n.15-30min
Osallistujamäärä: 2-10 henkilöä/ 380e. (suositus ryhmäkoko 6-8hlöä, maksimi 12hlöä).
Hinta: 380,00 € / 2 h Hinta sis. 10 hlöä. Tämän yli menevät osallistujat: 27,00 € / hlö


Forest Escape pelissä ryhmän tavoitteena on ratkaista yhdessä annetut tehtävät tunnin kuluessa. Pelikello lähtee käyntiin ryhmän löytäessä Hotelli Nuuksion aulasta Forest Escape -vihjeen. Ryhmän tavoitteena on pelin nimen mukaisesti suojautua metsässä metsältä rakentamalla itselleen Basecamp, perusleiri. Vaan mitä, minne ja millä lailla? Tehtävät ja vihjeet perustuvat retkeilyn, luonnon ja paikallistuntemuksen hallintaan....tai sitten eivät...koskaanhan ei tiedä mitä eteen tulee. Peli päättyy 60min kohdalla ensimmäisen vihjeen löytämisestä, ajan kulkua ryhmä joutuu itse seuraamaan lähdössä käyntiin laitetusta kellosta. Pelin tuomari liittyy ryhmään ennalta määrättömässä kohdin. Tuomari puuttuu pelin kulkuun turvallisuussyistä tai jos ryhmän toiminta "jäätyy" totaalisesti.
Peli-ilon ja kokemisen kannalta suosittelemme kännyköiden sulkemista pelin ajaksi.
Forest Escape haastaa pelaajia käyttämään kaikkia aisteja, havainnointikykyä sekä loogista ajattelua, mutta se vaatii samalla myös ryhmähenkeä ja yhdessä tekemistä. Forest Escape sopii hyvin kaveriporukoille, työyhteisöille sekä perheille. Reaalipeli ei vaadi mitään erityistaitoja luonnossa liikkumiseen. Peli alkaa heti mutta pelin edetessä varaudu n.0,5-1km siirtymään ryhmän optimaalisesti liikkuessa. (hmm, onko siis mahdollista että ryhmä ei koskaan löydä polkuaan leiriin??)
Varusteiksi mukaan säänmukainen ulkoiluvaatetus, maastoon soveltuvat jalkineet, henkilökohtaiset allergialääkkeet.
Hinta sisältää ohjatun pelin ja sen päälle pikakahvit riippumatta siitä onnistuiko ryhmä tehtävässään vai ei. Vaikka peli kestää tunnin niin varaa päiväsi suunnittelussa tapahtumaan n. 1,5-2 tuntia kokonaiskestoaikaa sillä pelin loputtua on vielä jutustelua pelistä. (Jos peli on sujunut mallikkaasti niin peli pelaajansa lämpimällä juomalla palkitsee).
Ajo-ohje / googlemaps kohteeseen.

PERUSTIEDOT
Kohde Kirkkonummi
Hotelli Nuuksio, Naruportintie 68, 02880 Espoo
Lisätietoja: Mikäli tarvitset ryhmällesi räätälöintiä (esim. ruokailun, saunan yms.), ota yhteyttä p.0405035350 tai lähetä sähköpostia punakettu@punakettu.com
Kielet: Suomi (myös englanti toimii kun osa ryhmästä on suomen kielisiä).
Vaativuustaso: Keskitaso
Soveltuvuus: Perheet, polttarit, kaveriporukat, tiimiryhmät, työyhteisöt
Vakuutukset: Tarkista että ryhmälläsi on toiminnan sisällön kattava tapaturmavakuutus
Kelpoisuus: Hymyilevä Punakettu on Hotelli Nuuksion sekä Metsähallituksen yhteistyökumppani

3.2.2017

Suomi 100 vuotta! 

100 ihmistä maastoon lajina Jumppapallogolf !

 Ilon kautta yhdessä tehden, Jumppapallogolfin merkeissä! 

100 ihmistä metsään / Punakettu vastaa Repoveden kansallispuistossa 
haasteeseen Suomi 100v. juhlavuoden merkeissä. 
10 x 10 henkilöä (5 paria per peli) pääsee pelaamaan uutta hittilajia "Jumppapallogolfia" Nuuksiossa Hotelli Nuuksiosta Ketunpesältä käsin. Halutessasi voit yhdistää peliisi vaikkapa maistuvan buffet lounaan hotellilla pelin päätteeksi tai ennen peliä. 
Pelipäivät ovat la 25.3. La 1.4. Su 2.4. Su 23.4. ja La 6.5. 
(suositus nuori ja aikuinen, nuori väh. 13v. saa toki olla myös aikuinen/aikuinen)
Pelipäivinä on kaksi vaihtoehtoista lähtöä, klo 1000-1200 5 paria ja 1400-1600 5 paria. 
Huom. Pelit toteutetaan kun vähintään kolme paria peliaikaa kohden on ilmoittautunut. Ilmoittautumiset/varaaminen umpeutuu 7 päivää ennen ilmoitettua peliaikaa ja päivää.
Paikkoja on siis rajoitetusti. Ota heti yhteys kaveriisi ja haastakaa parinne.
Uusi hauska tapa mm. perheille liikkua luonnossa, sopii myös aikuiseen makuun!
Terkuin Eppu Punakettu
Alla idean "isän" Janne Pyykön lyhyt oppimäärä esittelyvideo lajista.


Ennakkotietoa tulevista mahdollisuuksista päästä pelaamaan GBG-gamea
Tulossa tarjolle myyntiimme kaksi eri pelimodea:
Retkeilyllinen GBG. Tässä pelimuodossa tehdään matkaa patikoiden maastossa etsien kivoja paikkoja, missä sitten jumpot suoritetaan. Lähtökohtaisesti aina seuraavan seuraavan jumpon suunnittelee seuraava aloituspotkun suorittava pari ellei erikseen sovita niin että pelin tuomari päättää jumpojen paikat.
Pelillinen GBG. Lyhyempi matka enemmänjumpoja ja mitkä on valmiiksi mietitty. Tämä tulee enemmän b2b käyttöön jolloin pystymme ohjelmapalvelussa paremmin palvelemaan asiakasryhmän ajankäyttöä asiakkaan kokonaisohjelman huomioiden. Kokouksien oheisohjelmiksi, polttari- ja kaveriporukat yms.
Näissä molemmissa pelimuodoissa on mahdollista toteuttaa kolmea eri pelitapaa asiakkaan toiveen mukaan:
1. Single game- pienet ryhmät 10 ja alle kokoiset ryhmät, jokainen pelaa omalla pallolla. 
2. make a pair-game, pelataan pareittain, suositus ryhmäkoko 3 paria - max 10 paria eli ryhmäkoot 6-20 henkilöä. 
3. team-play, joukkuepeli, joukkueessa yli kolme pelaajaa. 
Tarjolle verkkokauppamyyntiin tulee: 
A. ns. ryhmäosto-tuote paripelistä missä pelaajat eivät välttämättä tunne toisiaan vaan peli toteutuu jos tilaajia on vähintään kuusi maksimissaan 12 pelaajaa. Peliajoista ja paikoista ilmoitan some-kanavissamme (FB, Twitter ja verkkokauppamme) Tarkkaile siis ilmoituksiamme ja ryhdy seuraamaan meitä!
B. GBG-game halutulla pelimuodolla yksityistilaisuutena b2b tai muu vastaava ryhmä. vakituinen tuote ympäri vuoden saatavana. Ryhmäkoko 6-20 hlöä pelin kesto 1-2h.

Halutessasi pelin heti, ota suoraan yhteyttä Eppuun 
niin sovitaan pelikuviot ryhmällesi!

PERUSTIEDOT

Tuoteryhmät:Aktiviteetti, Hyvinvointi, Liikunta, Tapahtumat
KohdeEspoo
Naruportintie 68, 02860 Espoo
Lisätietoja:- Pukeudu lämpimästi keliolosuhteiden mukaisesti.
- Jalkineiksi vaelluskengät tai saappaat kunhan ovat pyöreähkö kärkiset.
- Voit ottaa mukaasi myös juomapullon halutessasi.
- Ota itsellesi kaveri pariksi mukaan.

Kokoontuminen Hotelli Nuuksion etuoven eteen mistä siirrytään pelaamaan.
Pelipallot tulevat meiltä samoin kuin pelin tuomarointi ja ohjeet.
Kielet:Suomi
Vaativuustaso:Helppo
Soveltuvuus:Sopii kaikille normaalin liikuntakyvyn omaaville. Suositus vähintään 13 vuoden ikä vanhemman mukana ollessa.
Vakuutukset:Tarkista että tapaturma- tai kotivakuutuksesi kattaa ohjatun toiminnan sisällön.

TIEDUSTELUT

Hymyilevä Punakettu luonto- ja ohjelmapalvelu
+358405035350

16.10.2016

Kohtuullisen komea Kolibri - kotimainen solo avokanootti

Kolibri Welhonpesältä

Kotimaista kanootin teon ammattitaitoa avokanootilla melojien iloksi.

Tässä se mitä tietoa Welhonpesä jakaa tuotteesta kotisivuillaan:
Täysin Suomessa valmistettu, Kevyt, Ketterä, monipuolinen ja mittaisekseen nopea soolokanootti Suomen vesistöihin. Pituus: 412cm. Leveys: 76cm
Varastovärit vaihtelevat kokoajan ja toimitusajalla voidaan vaikuttaa väritykseen. Kysy lisää!
Saatavilla kahta eri rakennetta: Lasi/Diolen/Basaltti hybridi, paino. n.17kg ja Hiilikuitu/Innegra Carbon Tech n.15kg. Karkeat painot 1-värisillä versiolla, 2 tai useampiväriset versiot hieman raskaampia. Erikoistilauksesta saatavilla myös erikoisvahvistettuja ja varusteltuja versioita. 

Kuva Tuula Klén
Kuva Ilkka Salmi 
Ensi kokemus ennen tätä versiota perustui puhtaasti prototyyppiin ja yhteen kertaan. Siksikin odotusarvoja oli ladattu tähän Petäjävedellä tapahtuneeseen kokeiluun aika paljon. Ei siis pelkästään sen vuoksi että tuotteesta oli jo kuulunut käyttäkokemuksia sieltä täältä ja pääsääntöisesti positiivisia.  
On todettava, että mainio peli on tämä Kolibri. Alunperin ajatukseni oli vertauttaa kokemusta toiseen solo-kanoottiini (Bell Magic Blac Gold, 488cm / 74cm, hiilikuitu, puupartailla). Heti alkumetreillä kävi selväksi että lähtökohta oli väärä. Sen sijaan vertailun kohteeksi liukui Lauri Salaman valmistama Nahani- lasikuitu kaksikko mikä edelleen on ketterin ja mieleeni mielekkäin soolona melottava kaksikko. Tämä vertaus saattaa kuulostaa oudolta mutta tunnetilaltaan Kolibri on kuin Nahanin pikkusisko. Ei ihan yhtä ketterä eikä yhtä vaativa. Sopii kaikille eikä tee mitään yllättävää, helpohko ottaa haltuun. 

Toki on todettava että tutustuminen Kolibriin on vielä isosti kesken mutta alku on vahva ja odotettavissa pitkän puoleinen yhteinen tulevaisuus jahka kausi tästä jatkuu. Ei siinä tainnut tuntia pidempään mennä kun hankintapäätös oli käytännössä vahvistunut.

Vaikutelmia Kolibrista. Kevyt, tukeva, vastaa melojan liikkeisiin mukavasti. Silmämääräisesti näyttää siltä että rokkeri on keskipisteen takana jonkin verran. (J.Mäkikylän konsultoinnista: " itseasiassa hieno juttu näin lyhyeen kanoottiin. Se lisää perän kantavuutta. Kun vauhtia tulee lisää, ja kanootti alkaa maata runkolinjansa mukaisessa yhdessä aallossa. Perän puolen kantavuus nostaa kanootin perää aallon takaosaan ja lisää vauhtia. Symmetrinen rockeri alkaa tässä vaiheessa hautautumaan peräaaltoon ja muuttu jarruksi.").

Se mitä olisin toivonut enemmän niin sitä Nahanimaista ketteryyttä. Toisaalta nyt keulan ja perän muodot tuovat Kolibrin luokkaan "sopii kaikille" ja varsinkin seura käyttöön oikein oivaksi valinnaksi. 

Kanootin trimmin arvioinnin koin jokseenkin haastavaksi, ehkä ihan vain uutuuttaan. Tuumailin ratkaista asia sillä että teippaan kanootin tyhjänä ollessa veden varassa passilinjan kanootin sisäkylkiin. Hiilikuitu versiossa nimittäin veden varjo näkyy loistavasti kanootin kylkien läpi.

Keula on koheneva ja korkeammalla kuin perä. Todennäköisesti Kolibrin meno "vakavoituu" kun kyytiin pakataan retkitavarat. On myös muodon perusteella ajateltavissa että Kolibri nousee aaltoon selvästi paremmin siinä missä Magic pyrkii jo sukeltamaan sisään terävämpään aaltoon. Jos jotakin siis toivoisin muutettavaksi niin keulan purevuutta loivemmaksi. Keulasta puhuttaessa lainaan tähän J.Mäkikylän asialle antamaan termiä ja selitystä: "luovikärkkäydestä. Siihen vaikuttaa veden yläpuolisen tuulipinnan lisäksi aluksen vedenalainen muoto ja painopiste. Meloja itse on kohtalainen tuulen vastus ja vaikuttaa veden yläpuoliseen tuulipintaan oleellisesti. Samoin melojan paino vaikuttaa vedenalaiseen muotoon. Tavallaan olet oikeassa, että perä luistaa, mikä on myös ketteryyden kannalta hyvä asia."

Welhonpesän logo on uusiutunut, virtaviivaistunut.

Kolibri varastolla työn ja pohdinnan alla. Kolibrin pohjalla on korkkilevy osin jäykisteenä osin eristeenä. Vihreä pinta tulee coat-päälysteestä. Koin pinnan liukkaaksi polviasennossa meloessa. Siitä pääsee eroon kun leikkaa umpisolumuovisen polvipehmikkeen penkin eteen/alle siten että pehmusteen leveys riittää partaasta partaaseen. Huomaa penkin muotoilu. Itselläni on pituutta 186cm ja kengännumero 44. Penkin alle mahtuu tämän kokoinen helposti polviasentoon jopa niin että on tilaa. 

 
Sitten pientä askartelua. punottua manttelinarua 4mm ja pätkittyjä muoviputkia. Reiät partaan alle ja pujottelut. Helppo homma aikaan saada kiinnistyspisteitä. Peakin ilmapussit eteen ja taakse. Tämä malli ei ole ilmapusseista kaikkein suurin mikä olikin hyvä juttu. Nyt jää sopivasti tilaa retkitavaroille että tarpeen vaatiessa trimmiin virittämisille.

Kolibrissa itsessään on piikeissä ilmaontelot joissa molemmista löytyy myös "huohotinruuvit". Viimeinen kuva kertoo vain siitä että löysin Hellsportin tarvikkeista sopivia pikalukkoja helpottamaan kuormaliinojen kireyden säätelyä ilman että ne ovat ns. vakiojännitteessä mistä seuraa haasteita kun melotaan eri ilman ja veden lämpötilojen vaihteluissa.

Lopputulemana voin todeta että Kolibria voi suosittella varauksetta lähes kenelle vain. Itselleni Kolibri tulee työkäyttöön siinä missä omatoimiseen melontataitojen ja kokemuksien kartuttamiseen. Tässäkin yhteydessä koen erittäin mielekkäänä että voin sanoa Kolibrin olevan suomalainen tuote.




2.10.2016

Kauhalan ulkoilualue, Nuuksion varjoon jäänyt helmi

Ulkoilua Kirkkonummen Kauhalan ulkoilualueella

Tarkoituksellako jätetty hieman pienemmälle huomiolle Nuuksion kainalossa?

Onhan tämä paikka ollut tiedossani vuosia. Jostakin syystä ei ole koskaan tullut tuolla käytyä. No nyt oli oiva syy (puolison synttäriretki jonnekin missä kumpikaan ei ollut aiemmin käynyt). Ja kyllä kannatti. 
Lähestyimme kohdetta pohjoisen puolelta, Laitamaan sisään tulosta. Parkkipaikkaa jonkin aikaa etsimme ja saimmekin paikalliselta suuntaohjeita. Parkkipaikalle johtava tiehaara oli puoliksi peitetty/kasattu hiekkavalli. Perillä onkin sitten ihan kunnon kokoinen p-alue. Muita palveluja tältä alueelta ei sitten olekaan saatavilla.

Reittimme kiersi myötäpäivään hieman sillä periaatteella että katsotaan mitä vastaan tulee ja vapaalla fiiliksellä. Tavoite oli kuitenkin tutustua jyrkänteiden tarjontaan. Kartat (retkikartta ja kansalaisen karttapaikka) olivat onnettoman suppeat siihen nähden kuinka paljon alueella risteilee polkuja. Suosittelen hankkimaan alueen suunnistuskartat jos maasto ei ole entuudestaan tuttu.

Alla reittimme, 6,2km. Ei sovi huonojalkaisille mutta normiliikkuville tarjoaa pientä seikkailua ja komeampia jyrkänteitä kuin Nuuksion kansallispuisto. Toisessa kuvassa näköala maisemaa Myllynpäälle. Ajatus oli kiertää tuo lampi mutta niin märkää oli että jätimme väliin. Kallioalueet olivat karuja ja kuivia. Painanteet paikoin soistuneita. Siistiä ja roskatonta. 

    

Paljon oli vanhoja mäntyjä joiden pituuskasvu on jo päättynyt. Hienoja aihkeja siellä täällä. Jokivarsi virtasi oikein mukavasti vaikka vesi olikin alhaalla. Harmittavaa kun kalliojyrkänteiden kokosuhteet katoavat kuvissa totaalisesti. Usko vaan nämä ovat puhuttelevia eteläisessä mittasuhteessa. Kiipeilijöitä ei näkynyt mutta reittejä oli runsaasti seinämillä. 

    

Valtava kalliolaatta, hieno kuin mikä. Mittasuhteen ymmärtää kun kuvaan saadaan mittatikuksi tyttäreni. Hieno soraikko joessa antaisi helposti uskoa siihen että täällä voisi taimenkin kutea.
(Haa, etsipä tuosta kalliolaattakuvasta koira! =)

    

Joki neanderoi välillä vahvasti mutta siihen on helppo nojata liikkuessa. Toisaalta etelä-pohjois suuntainen jokilaakso tarjoaa polusto aivan sopivasti niin rotkossa kuin jyrkänteiden päällä. 
Joesta löytyy myös yksi lähes kahden metrin "vesiputous" mikä isolla vedellä on varmasti vaikuttava näky ja äänimaailma. 
Vajaan kahden kilometrin pituinen jyrkänne muodostelma tarjoaa huippu hienon spektaakkelin katsojalleen. Kivilajille tyyppillinen vaakasuuntainen lohkareisuus ja rapautuminen ovat synnyttäneet useita lippoja ja uurteita kalliperään. Mittatikkuna jälleen tyttäreni. Toisaalta tuosta toisesta kuvasta voi helposti hahmottaa "kiviäijän nenän ja suun otsalohkoineen". Tulee väistämättä mieleeni Etelä-Konneveden vastaava kivinaama.

         

Tässä sitten jo erikseenkin kohdenumeroitu lippaluola. Eihän siitä kuvaan mahdu kuin osa mutta on vaikuttava. Kaatuneiden puiden,  mitkä makaavat jyrkännettä vasten, nitinä ja natina tuulen niitä liikuttaessa luovat paikalle ihan oman tunnelmansa. Ei ihme että tuolla paikalla on varmasti monia tarinoita kerrottavanaan vuosisatojen saatoista. Keskimmäisessä kuvassa on muuten kaksi henkilöä, missähän se toinen luuraa?

Viimeisessä kuvassa ollaankin jo Kakarlammen itäreunalla taukoilemassa. Pienehkö kalliolippa toimii hienosti fiilistelyyn. Tietenkin sinnekin on kasattu kiviä nuotiopaikaksi mutta sitähän ei tarvitse käyttää. 

Kyllä tätä kohdetta voi suositella kaikille jotka haluavat nähdä hienoa geologiaa ja maaston piirteitä.