Pohdintaa lintujen talviruokinnasta
Niin, omalta kohdaltani tätä asiaa tarkastelen. Vuosia on tullut tätä pohdittua mutta koskaan en toimeen ole ryhtynyt. Syitähän voisi perustella jos jonkinlaisia. Ajatuksena vaikka näin. Luonto hoitaa sen mitä hoitaa, älä sotke luonnon järjestyksiä. Tai vaikka että saan naapurien vihat sotkuista ja syytteet rotta invaasioista heti kättelyssä niskaani. Miksei ihan ajankäytöllisesti ettei minulla olisi kuitenkaan aikaa hoitaa paikkaa ja täyttää ruokintalaitteita. Toisaalta sehän maksaakin ihan älyttömästi kun kuulema jossain menee satoja kiloja pähkinöitä vuodessa, eihän pienen ammatinharjoittajan tulot sellaiseen peliin riitä?
Näkökulman muuttaminen
Aikaahan nämä tällaiset pohdinnat toki vievät. Niin minullakin. Useamman vuoden tässä olen tietoisesti saanut käydä katsomassa ja kuuntelemassa lintujen elämää. enimmäkseen keväällä ja alkukesästä. Sen verran addiktoivaksi homma on muuttunut että jokainen syksy maailma harmaantuu kun linnut lähtevät ja toisaalta jokainen kevät tuo elämän mukanaan kun niiden paluun myötä rinnan riemu jälleen mielen piristää.
Olisiko jo aika antaa linnuillekin vastavuoroisesti jotakin pientä saamastani ilosta?
Jäin miettimään. Perustelin nyt itselleni. Ihmisen aikaansaannoksien myötä lintujen elinolot kaventuvat niin pesimäpaikkojen puutteina kuin luonnollisen suojan ja ravinnon myötäkin. Kysehän on vain talviruokinnasta, siitä että pienemmät saisivat hieman helpommin energiaa pysyä lämpimänä ja selviytyä pakkasyön yli seuraavaan päivään.
Jos kotipihani suojaisen kuusen alaoksille yhden talipallokehikon, siemenlaudan ja pähkinärunkopöntön laitan niin siistinä pidettävä ala on korkeintaan parin neliön verran, ehkäpä siitä kevään tullen haravoinnilla ja lapiolla helposti selviän. Kauden aikana vielä helpommin.
Kustannus? Paikallisesta honkkarista tai vastaavasta saa rakenteet ja ekat täyttöaineet edullisesti. Tämä kustannus peittyy helposti kun jätän muutamat turhat ajot tai pullakahvittelut kuussa pois tai ylipäätään ei ole tarve siis luopua mistään oman elämän oleellisista jutuista. Pullopanttikuiteista (virvoke ja vichy, eikä sitä mikä tulee ekana mieleen) kertyy helposti se mitä tarvitaan laitteiden täyttämiseen. Pääsääntöisesti ne maksavat muutamia euroja pussilta jos maapähkinöitä ei huomioida.
Entäs se ylläpito? Niin, tämähän se on isoin kysymys. Meillä on taloudessa koira. Koira pitää säännöllisesti ulkoiluttaa (näin kuulema on hyvä tapa). Yleensä tuo ulkoilutusvuoro osuu minulla aamuun. Jos laittaisin ruokinnan sellaiseen paikkaan mikä osuisi ulkoilutuslenkin varrelle niin sehän hoituisi "yhdellä" ajolla. Paikan pitäisi näkyä koti-ikkunasta ei pelkästään lintujen tarkkailun takia vaan myös siksi että tiedän milloin on syytä täyttää astiat. Löytyykö meiltä sellainen paikka? Kyllähän sellainen löytyy.
Lintujen talviruokinnan aloitus
Pohdinnan tulos oli selvä. En nähnyt syytä olla aloittamatta. Lupasin itselleni vastuullisesti hoitaa paikan ylläpidon että kevään tullen siivoukset. Muutaman kympin sijoituksella sain kaiken mitä alkuun tarvitsin. Vähän narua ja pari naulaa mukaan ja astiat valitsemani kuusen kätköihin. Muutama oksan raivaus ja näkymä keittiön ikkunasta olisi täydellinen.
Tätä edelsi tutustuminen mm. Birdlifen sivuston talviruokintaa koskeviin kirjoituksiin ja viitteisiin. Itselläni on jostakin tullut tapa ennen toimia tutustua aihepiiriin eri ohjeistuksien kautta. En ryhdy noita perustamisohjeita uudelleen kirjoittamaan kun tuolla web-maailmassa on valtava määrä hyviä kirjoituksia aiheesta. Yhteisöissä on myös hyvä selvittää onko esim. taloyhtiössä annettu tästä asiasta poikkeavia ohjeita tai sääntöjä mitkä on toki otettava huomioon asiaan kuuluvalla tavalla.
Palikat ja purtavat paikoilleen ja ikkunaan odottamaan ruokailijoita. Tästä hetkestä on nyt vajaa kaksi viikkoa. Ajankohdallisesti osui juuri sopivasti kun maasto oli vielä pääosin lumeton ja alla pidempi sulakausi. Odotukset olivat tietysti suuret että nyt kun tällaisen olin saanut aikaiseksi niin kaikki tirpat 100km säteeltä ryntäävät juuri tälle apajille. Olihan tarjolla herkkua kaikenlaista.
Meni päivä ja toinenkin eikä oikein mitään tapahtunut. Yksittäisiä vierailuja ja nekin vähän silleen nyrpistellen. Pieni pettymyksen tunne ryhtyi hiipimään ajatuksiin samalla pohtien olinko nyt unohtanut jotakin oleellista. Päätin luottaa lintujen omaan some-viestintään ja katsoa mitä tuleman pitää. Olisihan ruokinnan voinut aloittaa jo viime vuoden puolella kun parvet etsivät itselleen pitopöytäpaikkoja.
Uuden lumen ja pakkasien tultua tapahtui selvä muutos. Nyt on hyvää pöhinää paikalla. Parin oravan kera. Ruokinnalla on enimmäkseen tali-, sini- ja kuusitiaisia. Vierailulla on käynyt myös puukiipijöitä, närhi, mustarastaat, käpy- ja pikkutikka. Lähistön varpusia, pikkuvarpusia ja urpiaisia vielä odottelen. Tiklejä on ollut viereisessä koivussa mutta eivät ole laskeutuneet ruokinnalle. Hauskimman havainnon tuottivat vajaa kymmenkunta järripeippoa. Mitkä ovat muutaman päivän nyt olleet meitä viihdyttämässä.
Lintuhavainnot
Yksi uuden vuoden kivoimpia hetkiä on uuden havaintovihkon tai taulukon avaaminen. Niin tänäkin vuonna. Tammikuulle kertyi 38 lajia ja nyt helmikuun alusta koskikara sekä pikkutikka lisää. Parin vuoden tauon jälkeen oli kiva myös lisätä pohjantikka Träskändasta havikseen.
En edelleenkään aio alkaa ryntäämään Tiiran/ Tringan havaintojen mukaan paikasta toiseen vaan perustaa pääosan havainnoista normaalin työni ja ulkoilun oheen tapahtuviin kohtaamisiin siivekkäiden kanssa. Katsotaan mihin se tänä vuonna johtaa. On toki sanottava että jo isosti odottelen maaliskuun lopun retkeä Utön saarelle.
